Pääkaupunkiseudulla on nyt puuteria

05.02.2010
Kohteet

Vellu "Alpeilla."

 Kolme - kaksi - yksi! Klik, klik ja laskija on liikkellä. Puuterilumi pöllähtää ja kameran suljin raksahtaa. Sekunnin murto-osia myöhemmin sama sankari on selällään jyrkänteen alla ja yläpuolelta tippuu niskaan pieni laattavyöry haudaten irronneen suksen syvyyksiin. Viisi laskijaa räjähtää spontaaniin nauruun. Tätäkin se voi näköjään olla, vapaalasku Helsingissä.


KUN laskija ei päässyt vuorille puuterilumen luokse, tulikin puuterilumi kaupunkiin laskijan luo. Viidestä viime päivästä neljä on ollut laskupäiviä Helsingin kaupungin alueella, ja olen laskenut yhteensä yli 1 200 korkeuserometriä vähintään polvisyvää pakkaspuuteria. Ei yhtään hissinousua, kymmenisen tuhatta kaloria, parikymmentä kilometriä ja yli 50 laskua parhaimmillaan melkein metrisessä puuterissa.

Helsingissä on nyt eniten lunta vuosikymmeniin. Viralliset lumimittaukset kertovat lumipeitteen olevan nyt noin 60 senttiä, vain Lapin luoteisnurkassa on vähän enemmän. Eli lunta olisi, missäs mäet?

Ennen tätä talvea olen suhtautunut Suomessa laskemiseen aika varauksella. Viimeisen kolmen talven aikana tuli yhteensä viisi laskupäivää Suomessa. Nyt on sitten laskettu menneidenkin vuosien edestä. Hyvällä lumella, mielikuvituksella ja hauskalla kaveriporukalla pystyy kotinurkilta löytämään näköjään ihmeitä.


Artikkelin kirjoittaja laskuhommissa, Helsingissä tietty. Kuva: Eero Hirvonen

PERJANTAINA olin katsomassa ja kuvaamassa, kun hyvä ystäväni opetteli telemarkin saloja Alppipuistossa. Aloittelijalle löytyi paksusta lumesta ja puiden väistelystä yllin kyllin haasteita, ja päätin itsekin kokeilla vapaalaskua Helsingissä. Lauantaina ajelin epäuskoisena Malminkartanon jätemäelle. Uutta lunta oli taas satanut edellisen peitoksi, ja Malminkartanon rappusissa näkyi muitakin hulluja lumilauta tai laskettelusukset olalla.

Kipusin liukkaita portaita ylös ja laskin pari laskua. Toinen liian loivaa peltoa ja toinen liian tiheää jyrkkää risukkoa ja niiden jälkeen nypin kukkulan päällä takiaisia laskuhousuista ja hanskoista. Onpas nyt hienoa, ajattelin sarkastisena.

Seuraava lasku toiseen suuntaan muutti kaiken. Läpitunkemattomalta pusikolta näyttänyt rinne peittikin taakseen ihan huikean metsälaskun pienten koivujen ja kuusten kätköissä. Reggaeta korvanappeihin soimaan ja uudestaan ylös. Seitsemän laskun jälkeen olinkin jo yhtä hymyä. Mietin, että olinko edes koskaan tai missään laskenut parempaa lunta.


Vellu Alppipuistossa.


SUNNUNTAINA edellisen yön juhlista väsyneenä päätin silti yllyttää laskuporukkamme mäkeen virkistymään. Kotosalla laskukamat ylle, monot jalkaan, sukset käteen ja oven eteen raitiovaunua odottamaan. Sporalla Kallion Alppipuistoon laskemaan puuteria, legendaarista. Laskupäivästä tuli kunnon droppi- ja kuvausessio. Todellista minigolfia, kahden käännöksen linjoja ja pieniä tupladroppeja ja oikea pillow-line. Niin ja SE tyylipuhdas laattavyöry, ihan Linnanmäen vuoristoradan vieressä. Täydellistä krapulaviihdettä, absurdin äärellä.


Vellu Jälkö ja laattavyöry Alppilan Alpeilla.


TIISTAINA yllytin taas yhden ystäväni laskemaan Helsinki-powdaa. Palasimme Malminkartanoon. Maassa oli taas 15 senttiä uutta lunta vanhan puolen metrin patjan lisäksi. Mäestä löytyi parin laskun jälkeen tarpeeksi jyrkkä ja laskematon nurkka, kulmaa oli riittävästi ja korkeuseroakin ruhtinaalliset 40 metriä.

Lupasin suunnata edeltä tiedustelemaan saako vauhtia tarpeeksi vai pääseekö taimikosta edes läpi. Pääsihän sieltä ja vauhtiakin oli enemmän kuin tarpeeksi. Eero kertoi laskettuaan itsekin alas, että nauruni sekä pieni puiden kolina oli kuulunut huipulle koko laskuni ajan. Sitähän sitten laskettiin niin kauan kun jaksettiin. Yli 400 korkeuserometrin jälkeen palattiin parkkikselle hymyt naamalla ja naureskellen.


Eero Hirvonen kurvailee heinikosta pusikkoon. 


KESKIVIIKKONA suuntasin uusille "vuorille," Vuosaareen Mustavuoren huipulle. Kivahan se oli huipulla auringonpaisteessa katsella uutta satamaa, jäistä Suomenlahtea ja merellä seilaavia rahtilaivoja, satamaan tulevia junia ja rekka-autoja. Vähän niin kuin Norjan Narvik, vähemmän vuorta mutta paremmin lunta kuin omilla reissuilla Narvikiin on osunut. Itäseinältä löytyi tarpeeksi lunta, kulmaa ja hypättäviä kumpuja. Monen kahden hypyn ja kolmen käännöksen linjan jälkeen oli taas yksi Helsinki-puuteripäivä laskettu.


PAIKKOJA löytyy kun ei odota liikoja, suhtautuu avoimesti ja käyttää mielikuvitustaan. Itse olen aina nyrpistellyt nenää pikkumäille ja kotinurkille, mutta en enää. Tänä talvena hauskimmat laskupaikkani eivät ole olleet vuoria eikä kuruja. Ne ovat olleet metsärinne Ruotsissa, pelto ja koivikko Norjassa ja entinen kaatopaikka ja puisto Helsingissä. Suuri lumimäärä avaa uusia ja yllättäviä mahdollisuuksia kotinurkilla. Kiviltä ja jyrkänteiltä on hyvä opetella droppeja ja tiheät, jyrkemmät puurinteet tarjoavat haastetta muutamallakin käännöksellä. Oppimista ajatellen toistoja tulee nopeasti ja tarpeeksi. Olen listannut tähän paikkoja missä olen itse käynyt , lisätkää omia löytöjänne kommentteihin.


Stadin Narvik, Vuosaaren Mustavuori ja itäsiivu.


1. MALMINKARTANON jätemäeltä löytyy Stadin kovin korkeusero, 50 metriä. Tarjolla on liian tasaista peltoa, liukkaat raput, vattupuskaa, ruusupuskaa ja pajukkoa mutta myös kivaa tiheää taimikkoa. Viikonloppuisin voi esiintyä ruuhkaa, pieniä lumilautailijoita ja Stigoja. Takiaistakuu. Kulku esimerkiksi busseilla tai M-junalla.

2. Meilahden kallioilta, Seurasaaren ja sairaaloiden välistä, löytyy muutama potentiaalinen kalliopaikka. Tarjolla on droppeja, pari pulkkamäkeä ja vanha vauhdinottotorni. Plussana rauhaisuus ja laaja alue, miinuksena matalat mäet, korkeuseroa on parhaimmillaan parikymmentä metriä, yleensä vähemmän. Kulkuyhteyksinä toimivat lukuisat bussit ja nelosen raitiovaunu.

3. Paloheinästä löytyy todellinen talviurheilukeskus. Sieltä löytyy Helsingin paras ja pisin hoidettu pulkkamäki. Pulkkamäki on liian loiva ja ruuhkainen lasketteluun, mutta pulkkamäen vastakkaiselta sivulta löytyy kaksi mäkeä joissa olisi tilaa opetella vaikkapa uutta lajia, lautailun alkeita, telemarkkia tai opetella hyppimään muutamassa väsätyssä hyppyrissä. Korkeuseroa vajaa 40 metriä. Miinuksina ruuhkaisuus ja puuterilumen puute, ei juuri tarjoa haasteita hyppyreiden lisäksi. Kulkuyhteytenä bussilinjat.


Toinen niistä Paloheinän paremmista mäistä hyppyreineen. Taustalla kohoaa Aiguille du Malminkartano.

4. Vuosaaren Mustavuorelta löytyy kohtuullisen komea jätemäki. Eteläseinä sataman puolelle on louhikkoinen ja tuulet ovat puhaltaneet lumet muualle. Länsisivulta löytyy kiva laskupaikka, tilaa omille hyppyreille, kohtuullisesti kaltevuutta, paljon lunta ja kumpuja joilta saa vähän ilmaakin. Maasto on avointa, pieniä pensaita ja koiranputkea. Korkeuseroa on noin 40 metriä. Hiljainen, vähän kävijöitä ainakaan laskuhommissa. Hienot satama- ja merimaisemat. Kulkuyhteyksinä toimii parhaiten oma auto, varauksella metro ja bussit.

5. Helsingin Alppipuisto ja "Alppilan Alpit" edustaa minigolfia parhaimmillaan. Korkeuseroa on vain nimeksi, ohikulkijoita ja yleisöäkin naurattaa jo pelkkä idea siellä laskemisesta ja lunta kalliot ovat keränneet loistavasti. Kivaa siellä on ollut joka kerta.

6. Keskuspuistosta löytyy useastakin paikasta pientä neppailtavaa kun jaksaa etsiä. Esimerkiksi Ruskeasuon ratsutallien nurkilta löytyy jyrkempiä, puiden peittämiä kallioita droppeineen. Samoin jos lähdetään eksotiikkaa tai kuvia hakemaan niin Suomenlinnan rantavalleissa tai vaikka Tähtitorninmäessä olisi potentiaalia… Tai oikeastaan missä vaan, kaikki nauttimaan kotimaisemista ja uskomattomasta lumitalvesta!


Vellu ja Alppipuisto, lyömätön yhdistelmä.

Teksti ja kuvat Matti Salminen
 

Kommentit

Rapa Ripa
Lisätty 05.02.2010 10:31

Tuossapa on sitä oikeaa 'pioneerihenkeä'. Tulee mieleen lapsuus Hyvinkään Sveitsissä, kun rakenneltiin hyppyrimäen lähistölle metsään omat hyppyrit ja kumpareikot, Kulomäen puolella varsinaisessa laskettelurinteessä ilkeät sedät moottorikelkkoineen ne hajottivat.

Juha
Lisätty 05.02.2010 12:22

Kamut on käyny ahkeraan koluamassa Keski-Suomen salaisia spotteja. Hyvin on lunta sielläkin päin: http://www.powderlove.com/resorts/777, http://www.powderlove.com/resorts/812 ja http://www.powderlove.com/resorts/811.

Matti S
Lisätty 05.02.2010 12:54

Oho, juttuun päässyt näppi/ajatushäiriö. Mustavuoren LÄNSIlaidalla ei oo muuta kuin kivikkoa ja vattupuskaa mut ITÄsivu on tavallaan ihan jees. Tosin jos tuonne vaivautuu huoaa sen kyllä itsekin. =)

Ville
Lisätty 05.02.2010 13:25

Joululoman päätteeksi piti päästä uusia läskejä testailemaan ja oivat puitteet toiminnalle tarjosi vanhan hiekkamontun jo maisemoitu seinämä. Hulluilla on halvat huvin, mutta idiooteilla ilmaset :D

Matti S
Lisätty 05.02.2010 22:59

Idiooteilla ilmaiset, nimenomaan. Tänäänkin käytiin taas mäessa ja tuli pari ihan kelpo kuvaakin, harmi etteivät ehtineet juttuun. Mut blogin puolelta löytyy siis uutta Helsinki-puuteria. http://murmelina.vuodatus.net/blog/2363424/powder-helsinki/ Hyvää viikonloppua kaikille, menkää mäkeen! =)

otto
Lisätty 09.02.2010 16:10

nää on kovia! kaksi peukkua!

Matti S
Lisätty 11.02.2010 21:25

Kiitos! Posittiivisesta palautteesta ja kiinnostuksesta, kohta tulee aiheesta lisää.

Pätkä
Lisätty 12.02.2010 15:28

Heh, loistavaa, tosiaan missä ne mäet kun olis lunta.. Ite olen just paikassa jossa olis mäet mutta ei kovin lunta.. mrr!

Art.
Lisätty 20.02.2010 20:45

Mahtavaa meininkiä ja asiallista reportaashia!

Lisää kommentti

Nimi

Sähköposti

Roskapostin estämiseksi kirjoita laskutoimituksen tulos alla olevaan kenttään: 6 + 9.


Kommentti

<< Takaisin