• Etusivu >
• Magazine

• Kaikki
• Kohteet
• Välineet
• Artikkelit
• Henkilöt
• Uutiset
• Kauppa
• Leffa
• Blogit

"SIIS sä oot lähdössä nyt laskemaan kahden tyypin kanssa joita et oo koskaan tavannut ettekä oo päättäneet mihin edes ajatte, paitsi nyt pohjoiseen, ettekä oo varannu mitään mistään?" "Joo." 

Oli joulukuun puoliväli, maanantai, pimeää ja krapula. Istuin nelostietä kiitävässä autossa ja katselin jäisestä ikkunasta ulos pimeyteen. Aloimme sulkemaan ulos vaihtoehtoja. Päätimme ettemme menekään Altan nurlille pohjoiseen koska siellä ei olisi lunta, vain pimeää. Lyngeniin päti sama. Narvikkia mietittiin pitkään, siellä olisi ehkä ollut valoisampaa ja lumisempaa, mutta lopulta sekin rajattiin ulos. Suomen Lapissa oli vähän lunta ja liian kallista. Haaparannan kohdalla oli päätös tehty ja käännyimme länteen kohti Ruotisia. Vaihtoehto e) Kittelfjäll oli voittanut. Ainakin siellä olisi valoa, ainakin 4-5 tuntia päivässä.

JA hyvä näin. Edessä olikin ikimuistoinen laskukauden avaus, läntisessä Ruotsissa, noin Oulun korkeudella, lähellä Norjan rajaa. Haaparannan kautta kiertäen 1200 kilometriä suuntaansa. Ja tämä on lähinnä kuvallinen tarina siitä matkasta jossa pääsosissa olivat Toke, Pekka, Matti, yksi Volvo, kaksikerroksinen kylmä Kotkanpesä Ruotsin vuorilla ja kolme paria nousukarvoja.  



Kittelfjällin rinnekartta. Tässä tapauksessa ei paljoa sanoja pitäisi tarvita. Kaksi hissiä, 26 "rinnettä," niistä valtaosa punaisia ja mustia. Hissillä korkeuseroa nelisensataa metriä, toppiin haikkaamalla noin kahdeksansataa. (Kuva Kittelfjäll).



Yleismaisemaa Kittelfjällin ykköshissin topista. Hiihtohissi, hyi. Onneksi se oli kiinni ja hissilinjaa kiva skinnata. Hissit siis myös pysyivät kiinni, ne olivat pyörineet vain yhden viikonlopun tuohon mennessä. No, Suomen Hulluille Heliskinnaajille jäi enemmän skinnattavaa, ja puuteria.




Tukikohta. Onneksi oli untuvapussit. Meinattiin jo kerran tehdä Rekusta talja lattialle, jotta sisään olisi tuullut vähemmän. 

Varsin kiva mökki järjestyi ilman mitään ennakkovarauksia suoraan Kittelin respan kautta ihan respan vierestä ja puoli-ilmaiseksi. Mökissä oli lähes yhtä kylmä kuin ulkonakin mutta halpaan hintaan sisältyi naapurin Rekku. Aamuisin tämä pirteä otus jo pimeässä heilutti häntää mökin oven takana, lähti saattamaan skinijengiä mäkeen ja tuli iltapäivällä paluumatkalla vastaan.  Rekun kaverina kuvassa Toke. 




Tätä ne aamut olivat, kuun ja tähdenvalossa ulos ja ylös ja näissä maisemissa ylöspäin. Kitteli on muuten yleisesti skinihommiin aika V-mainen mäki, monin paikoin on liian tiheää, liian kumpuilevaa tai liian jyrkkää. Tai sitten liian pimeää tai kylmää. Mutta kaunista. Kuvanottohetkellä  kello noin kymmenen, aurinko nousemassa ja pakkasta rapiat 20 astetta.



Kohlan skinitehtaalle terveisiä. Ei ole kivaa kun skinin pituus vaihtelee kosteudesta ja lämpötilasta johtuen useita senttejä. Ja pakkasta on niin paljon että pohjan liima kovettuu ja skini irtoaa suksen pohjasta...  No, urheiluteippiä ja jesseteippiä ja jokunen suomalainen voimasana. Ei ikinä mäkeen ilman niitä... 




























Ready, set GO! Ja randojänikset Pekka ja Toke ampaisevat matkaan kohti Kittelin huipun itäreunan satulaa.



Pekka pöllyttää ruotsalaista puuteria. Oli muuten kevyttä. Valo tuli laskevasta auringosta, olihan kello jo yli yksi... Takana Kittelfjällin huippunyppylä, noin 1220 metriä.




Ja siinä sama mies samoissa puuhissa, taitaa hymyillä vaikkei nassu näykään. Paskemminkin on hiihtokausia avattu. 

Taivaallinen kajastus. Maistuis varmaan sullekin? 



Sitten oli splitboard-spesialisti Token vuoro piirtää nimmarinsa vuorenseinään.



Svensk puder? Ja Tack. Näyttää kulkevan ja maistuvan.



Ja mäen alaosa on sitten 400 korkeuserometriä metriä tällaista. On tiheämpää ja avoimempaa, on uria ja purouomia.



Iltojen valokuvakerhon satoa, Kittelfjällin päähissi.



Kun budjetoidut neljä päivää oli käytetty oli aika antoisan paluumatkan. 1200 km lumisia teitä paukkupakkasessa. Matkalla näyttäytyi Ruotsin kansalliseläinkin.




Paluumatkalla oli iltapäivälehden otsikko kohdallaan. Lunta oli ja tämä saa myös jatkoa, Kittelfjäliin palataan vielä, varmaan useasti. Sympaattinen halpa pikkumesta jossa on paljon potentiaalia ja kuulemma myös "halpaa helihiihtoa?" 

YHTEENVETONA reissu oli täydellinen kaudenavaus. 1400 kilometriä, alle 200 euroa majoituksineen, laskuineen, bensoineen, ruokineen juomineen... Loistavaa laskua, reipasta leirielämää ja liikuntaa, elämyksiä, kolme päivää syvää puuteria, upeita maisemia, kivoja kuvia ja kaksi uutta ystävää. Kiitokset Pekka ja Toke! Great succes!


Teksti ja kuvat: Matti Salminen