Niklas Hollsten Freeride World Tourilla osa 2
05.03.2010Uutiset
Maalialue.
"27.1
TAAS myöhässä pakkaamisen kanssa, tai oikeastaan kyseessä on vain likaisten vaatteiden ottaminen pois bägistä ja puhtaiden laittaminen sinne. Ehdin olla yhden yön kotona Malnitzissa. Sain juuri ja juuri pestyä sukat ja kalsarit ennen kuin piti tääs lähteä. Tällä kerta suuntana oli Chamonix ja World Touriin toinen osakilpailu, mutta samalla järjestettiin se Russian Adventure.
Lähdin omalla autolla Nixuun. Päätin ajaa Italian kautta, koska reitti on sitä kautta lyhyempi. Se näytti olevan pirun huono ja kallis idea. Ekaksi sain ylinopeussakot Itävallassa, sitten oli Italian moottoritiemaksu 42 e plus hitonmoinen ruuhka, ja ennen kun olin perillä Nixussa oli se patonkitunneli a la Mount Blanc 36 euroa.
No, tulin perille myöhään illalla ja vähän ajan päästä löysinkin majoituspaikkani, joka oli Paul Siljaman ja hänen kavereidensa vuokraama talo aivan Breventin rinteiden vieressä, yber-luksusta. Ja totta kai illalla piti vielä mennä Paulin kanssa katsomaan Chamonix´n yöelämää.
28.1
Kävin heti aamulla akkreditoinnista hakemassa liput ja tekemässä perussäätöjä, joita pitää aina akkreditoinnissa tehdä. Sitten kävimme Breventissa katsomassa millainen se kisarinne, Hotel Face, on. Oli huono näkyvyys ja kisarinne näytti muutenkin aika tylsältä.
Illalla oli riders´ meeting ja ilmaista juustoa sekä bisseä. Myöhemmin tarjolla oli raclettea Paulin talolla - ihan ok safka se on, kun kerran ollaan patonkien ja juustojen maassa...
Reine Barkered starttaa numerolla 11.
29.1
Paljon kaikkea uutta, laskettiin Jarkon (Henttonen) kanssa ENSA-kuru ja jotain muita kuruja, oli pirun siistiä, myöhemmin Bib draw eli lähtönumeroiden arvonta keskustassa ja lisää juustoa.
30.1
Yön aikana oli satanut noin 50 senttiä putskua, kävin Paulin, Jarkon ja jenkkilautailijoiden kanssa laskemassa kuruja ja pillow lineja Brevantissa, ihan pirun siistiä.
Illalla meetingissä sanottiin, että kisat pidetään seuraavana päivänä.
31.1
Eka kisapäivä (Freeride de Chamonix) ja ulkona -20 astetta pakkasta. Meidän piti tavata kello 6.30 Brevantin ala-asemalla ja mennä suoraan ylös, mutta vasta yli tunnin odottelun jälkeen hissi lähti liikkeelle.
Ylhäällä meillä oli tunti aikaa "face inspectioniin". Sen jälkeen oli noin 250 vertikaalimetrinen haikki huipulle ja vieläkin oli pirun kylmä, vaikka haikkattiinkin.
Kisa lähti käyntiin ja oli hyvä fiilis. Minulla oli aika aikainen lähtönumero, mutta juuri ennen vuoroani yksi ranskalainen suksilaskija kaatui ja helikopterin piti viedä hänet sairaalaan. Onneksi hänelle ei tapahtunut mitään vakavampaa.
Tältä näyttää lähtöpaikka. Ei muuta kuin hanaa vaan.
ODOTIN yhteensä noin kaksi tuntia huipulla -20 asteessa ja tuulessa, ennen kuon oli vuoroni. Kun olin lähtöportilla oli vielä hyvä fiilis, mutta kun kuulin “Go!”, niin melkein heti alkoi tapahtua. Ensin ollessani harjanteen päällä laukaisin lumivyöryn, joka halkesi jalkojeni alla, sitten oli vaan jäätä ja kiviä siellä, missä meinasin laskea.
Kun olin tullut alas sieltä ehjänä, oli jo pää niin sekaisin, etten oikein pystynyt enää keskittymään kunnolla. Kun vielä lopussa droppasin suoraan yhden toisen laskijan pomminreikään ja pyörin yli, niin se kisa oli sitten siinä...
No, voitin ainakin Xavier de Le Ruen, joka kaatui ja tuli samalla melkein koko kisarinteen alas. Mutta olosuhteet olivat todella vaaralliset, kisat pidettin eteläseinämällä, jossa oli vaan jäätä alla ja noin 40 senttiä uutta lunta päällä. Kisajärjestäjillä on vielä paljon opittavaa.
Myöhemmin laskimme couloir Bochaun tai jotain semmoista Jarkon kanssa ilman köyttä. Teimme sinne ekat jäljet, mikä oli pirun siisi kokemus, ja heti tuli paljon parempi fiilis, kun kisarani meni niin huonosti.
Illalla oli palkintoenjako ja bileet. Piti juoda tarpeeks paljon "hautajaiskaljaa", että unohtaisi tämän kisan. Saatiin ilmaiseksi niin paljon vodka-redbullia kuin vaan jaksoimme juoda, mutta ranskalaiset olivat niin pihejä vodkan kanssa, että piti yrittää pirun kovaa että saatiin edes pikkutumut. No, onneksi meillä oli yks pullo Minttua mukana, se auttoi...
1.2.
Krapula...Kahden aikaan Isabella World Tourilta soittaa ja herättää minut ja kertoo, että minun pitää lähteä johonkin studio photoshootingiin ennen kello viittä. Pikainen aamupala noin kolmen aikaan pikapastabaarissa Chamonix´n keskustassa, suoraan sen jälkeen etsimässä se kuvausmesta – siellähän näytti olevan Men`s Health -lehden kuvaukset. Olin varmaan tosi freesin näköinen semikovassa darrassa... No hyvinhän se loppupeleissä meni.
2.2.
Ei paljon tapahtunut, lauta piti paikata edellisen kisaranin jäljiltä, en olisi muuten pystynyt ollenkaan laskemaan sillä dekillä. Riders meeting Breventin yläasemalla oli, kuten aina, tunnin myöhässä. Sen jälkeen oli siirretyn Russian Adventuren seinäkatselmus. Ainakin tällä kertaa kyseessä näytti olevan pohjoisseinämä.
3.2.
Toinen face inspection paremmassa säässä. Kisaseinämä näyttää pirun hauskalta; lyhyt, mutta paljon tekemistä. Myöhemmin kävimme Lepen, Jarkon ja Cyril Nerin kanssa laskemassa yksi kuru Breventin huipulta. Ihan koskematonta lunta iltapäivällä, harvinaista herkkua Nixussa, mutta kun Jarkko tietää mestat niin helkkarin hyvin. On pirun siistiä laskea noiden "vanhojen legendojen" kanssa, kun koko ajan on vauhtia päällä, eikä mitään turhia taukoja pidetä.
Linjojen tsekkailua.
4.2.
Russian Adventuren kisapäivä. (Venäjän seikkailu vaan jatkuu ja jatkuu, ja joillekin jätkille se jatkuu edelleen.)
Kello 6.15 meeting ala-asemalla, ja kello 6.30 oli jo lähtö hissillä ylös. Kaikki olivat yllättyneitä siitä, että kaikki tapahtui ajallaan. Oli siisti kokemus lähteä kabiinilla ylös, kun oli vielä ihan pimeää. Oli myös vielä aika pimeää, kun aloimme haikata vuorta ylös puoli kahdeksan aikaan. Ei ole aivan jokapäiväistä nähdä auringonnousua vuorelta.
Kisa käynnistyi yhdeksän aikaan ja eteni sopivan nopeasti. Minun lähtönumeroni oli 16. Kun oli vuoroni lähteä, oli hyvä fiilis päällä. Droppasin sisään caba 180:n, ja yleensä kun saan tehtyä sen tempun alussa, menee rani hyvin. Nytkin se alkoi ihan pirun hyvin, pysyin pystyssä kaikki mun dropit ja oli hauska laskea siihen asti, kunnes flätillä kohdalla nose upposi lumeen ja pyörähdin yli. Toinen kisa oli sitten siinä, yhdeksäs sija ja siihen ei kukaan voi olla tyytyväinen, en ainakaan minä.
Kisaseinä.
KISAN jälkeen lähdimme Lepen kanssa ottamaan vähän kuvia ja tuli heti parempi fiilis. Iltapäivällä lähdimme vetämään turistilaskua Aiguille du Midille. Kun olimme lähdössä pois, huomasin että olin hukannut parkkilippumme. Ranskalaisittain kauhea rumba ennen kun päästiin pois parkipaikalta.
Illalla oli päivällinen ja bileet, mutta laskijoiden virallisissa bileissä oli pelkästään jätkiä, joten kävimme Torgrim Vålen ja norjalaisten kanssa South Barissa. Siellä oli vähän eri meininki.....
Tämän talven World Tour -skabat on nyt laskettu ja kaaduttu. Mutta ensi vuonna uudestaan, nyt lopputalven ja kevään aikana lasken World Qualififier-kisoja ja yritän pitää johtosijoitukseni siellä, jotta voisin laskea ensi talvena koko World Tourin kaatumatta.
Tarina jatkuu."
Teksti Niklas Hollsten, kuvat Niklas Hollsten ja Jarno Leskinen
Aiheeseen liittyvät artikkelit
29.1.2010: Niklas Hollstenin seikkailu Venäjällä (Päiväkirjan osa 1)
Talven aikana lumilautailija Niklas Hollsten kiersi kaksi FWT-kiertueen osakilpailua. Tulossa on vielä päiväkirjan jatkoa FWQ-karsintakilpailukiertueelta.
Kommentit
Jeppe
Lisätty 05.03.2010 12:58
Hieno artikkeli, oli mielenkiintoista lukea osallistujan näkökulmasta kisojen kulku! Lisää samanlaista ja kirjoittajalle onnea tuleviin skaboihin!
Arttu M.
Lisätty 05.03.2010 17:43
Moro
Mukava kuulla, että tarina kelpaa. Nikkehän on ilmiömäinen tarinankertoja, itse ei pystyisi lähellekään samaa omalla ruotsilla. Ja onnea kisoihin täältäkin!
JJ
Lisätty 07.03.2010 00:45
terveisiä Sloveniasta. Tänään oli Freeride Battle, ja Nikke oli hienosti toinen. Juuso Nissinen oli neljäs. Paul Siljama oli suksisarjassa jotain kymmenes. Eli ihan hyvä suomimeiniki täällä Kaninissa.
Lisää kommentti
<< Takaisin