Toggle navigation

Jääaavikon takaa löytyi sanoinkuvailemattomia laskuja

19.10.2018


Miltä kuulostaisi hiihtää jopa 200 kilometriä tasaisella jääaavikolla ennen ensimmäisen laskettavan mäen löytymistä? Lisätään kovaa tuulta, kolmenkymmenen asteen pakkanen ja perässä vedettäväksi yli sadan kilon ahkio. Vieläkö houkuttelee?

Matthias Mayrin ja Matthias Haunholderin mielestä kuvatunlainen retki oli ainoa looginen jatko Siperiassa tehdyn Gora Pobedan ensilaskun jälkeen. Retkikunnan kolmas jäsen oli kuvaaja Johannes Aizetmüller.

Kohti Antarktista – mutta ei perusmestoille

Matthiakset suuntasivat Etelämantereelle. Sieltä piti vielä löytää vuoria, joita kukaan ei ole ennen laskenut.
”Emme tietenkään halunneet niemimaalle, jossa muutkin ovat käyneet, vaan halusimme mennä syvemmälle mantereelle”, Mayr sanoo.

Reissun tarkoituksena on ensilaskujen ja vaeltamisen lisäksi muistuttaa, että maapallo on liian kaunis tuhottavaksi.
”Meidän ihmisten pitää olla varovaisempia planeettamme kanssa,” Mayr toteaa.

Moni kokenut laskija vakuutteli, että sisämaassa on liian jäistä, kylmää ja karua isojen vuorten laskemiseen.
”Halusimme todistaa itsellemme ja muille, mikä on mahdollista.”

Retkikunta suunnitteli muutamien mahdollisten vuorialueiden kautta kulkevan reitin. Reittiä kuljettiin skinnaamalla tai sopivien tuulien sattuessa leijojen vetämänä. Kun vastaan tuli tarpeeksi jyrkkiä ja isoja laskettavia seiniä, miehet leiriytyivät.


Horisontti huijaa

Etelämantereen kuiva ja kirkas ilma sekä maamerkkien puute jekuttivat kolmikkoa. Kun horisonttiin ilmestyi lupaavan näköisiä vuoria, ne tuntuivat olevan paljon lähempänä kuin todellisuudessa.
”Vuorten lähestyminen tuntui melkein loputtomalta, joten tuntui hyvältä vihdoin päästä vuoren juurelle.”

Lumivyöryt ja railot ovat riskejä myös etelämantereella, joten itse laskemisen suhteen Matthiakset päättivät aloittaa rauhallisesti. Ronskimpia linjoja etsittiin kaikessa rauhassa. Lumi oli myös yllättävän hyvää laskea.
”On mahdoton kuvailla, miltä tuntuu laskea yhdeksääkymppiä alas jyrkkää seinää Antarktiksella.”

Mayr on tehnyt paljon reissuja niin normaaleihin laskupaikkoihin kuin erikoisempiinkin kohteisiin. Antarktis yllätti silti, sillä etelämanner tuntui paikalta, joka ei ole maapallolla.
”Siellä missä olimme, ei ollut mitään elämää, ei mitään eläimiä, puita tai mitään. Se on outo tunne, jota on tosiaan vaikea kuvailla.”

Laskulinjan lopuissa oli aina valittavaa, kun vuorten juurelta aukesi miesten ylittämä miljoonien neliökilometrien erämaa-alue.

 

Yllätykset pannassa

Suurin osa retkeen käytetystä ajasta kului ennakkosuunnitteluun. Kuinka paljon ruokaa pitäisi varata, jos viikon kestävä myrsky yllättää. Kolmikko ei halunnut jättää sattumalle saumaa.

Varusteita jopa testattiin matkaa sponsoroineen autonvalmistajan kylmäkammiossa. Kolmikko raahasi mukana paljon varakalustoa suksista
”Tällaisilla seikkailuilla isot yllätykset voivat olla äärimmäisen vaarallisia. On parempi, ettei reissulla tule vastaan kovin montaa minkään tasoista yllätystä. Onneksi olemme aika kokeneita.”

Sinänsä Mayr tuntee olonsa turvalliseksi erämaaolosuhteissa, sillä hän sanoo luottavansa enemmän itseensä kuin muihin. Kun on itse ohjaksissa, hänellä on rennompi olo.
”Meillä oli satelliittipuhelin mukana. Yleensä onnettomuudet tapahtuvat huonolla säällä, ja silloin kukaan ei voi tulla pelastamaan, joten on parempi pelata varman päälle kaikessa.”

Yksi yllätys Mayrin mukaan kuitenkin tuli, nimittäin se, että porukka pääsi etelämantereelle.
Projekti ei ollut helppo viedä läpi. Ennen kuin yhtään käännöstä oli tehty, oli pitänyt saada rahoitus kasaan, hankkia kaikki mahdolliset luvat, etsiä kartalta etukäteen järkeviä laskukohteita, joissa voisi laskea – puhumattakaan muista pienemmistä haasteista. Projektin aloittamisesta Antarktikselle kesti 15 kuukautta.

Etelämantereen kaltaisissa karuissa olosuhteissa pienikin virhe voi olla tappava. Mayrin mukaan tällaisellakin retkellä on rentoja ja hauskoja hetkiä.
”Yleensä rentoudumme heti, kun muista kuin meistä riippuvainen osuus matkasta on tehty. Kun sitten olemme omillamme erämaassa, nautimme suurimman osan aikaa. Tietenkin se on äärimmäisen uuvuttavaa, mutta ne hetket muistaa paremmin kuin sohvalla makaamisen.”

Sinänsä Mayr tai muut retkikunnan jäsenet eivät liikaa pohtineet onnettomuuksia, sillä huonon tuurin sattuessa juuri mitään ei olisi tehtävissä.
”Base Camp, johon voisi soittaa, oli 40 kilometrin päässä, lähin sairaala taas Chilessä 3800 kilometrin päässä. Jos jotain olisi sattunut, ei Base Campista olisi juuri ollut hyötyä. Tärkeintä on tuntea omat rajansa ja toimia niiden rajoissa. Eikä pidä tietenkään loukkaantua.”

Matthiakset ovat laskeneet maailman syrjillä: Onekotanin saari Japanissa, Gora Pobeda Siperiassa ja nyt Etelämanner ovat kaikki paikkoja, joissa ei tavallisesti kukaan laske.
”Silloin kysymys siitä, pelottaako meitä reissussa, on oikeastaan väärä. Pidämme eristäytyneissä paikoissa liikkumisesta, joten emme menisi niihin, jos meitä pelottaisi. Seuraavalla reissulla liikumme susien ja karhujen seuduilla, ja odotamme reissua jo innoissamme.”

 

No Man’s Land on Pyhän, Peak Performancen ja Scandinavian Outdoorin Vapaalaskuiltamien lauantain pääelokuva. Esitysaika noin kello 21.40.

Matthias Mayr saapuu lauantaina paikan päälle ja kertoo elokuvasta sekä päivän aikana Elanin osastolla sekä elokuvan jälkeen Kino Pyhässä.

Osta Combo-lippu ennakkoon Messukeskuksen verkkokaupasta. Käytä alennuskoodia VAPAALASKU18, saat 6 euron alennuksen pääsylippuun.

 

(Visited 352 times, 352 visits today)
Tags: , , , , , ,


Comments are closed here.


Munkkien koira aurasi latuja 200 vuotta sitten

Seuraava

Vapaalaskuiltamat siirtyi lauantaille - luvassa kova sarja luentoja, Elämysalue täynnä yhteistyökumppaneita ja leffa Antarktikselta

Edellinen