Lauantain jatkoilla laskuskenen oma Last Chance ottaa lavan haltuun Mikko Alatalon jälkeen

Vanhan Juhlasali täyttyy lauantaina bile- ja rokkimeiningistä, kun alkuillan päätähtenä Skiexpo-stagella veivaa kaikkien tuntema Mikko Alatalo. (Lisätarinaa Mikosta täällä.)

Loppuillan rokki- ja poppibailausta johdattelee vapaalaskujengin suosikki, useiden Dubrovnik-bileiden isäntä Last Chance.

Vuosien aikataulusovittelujen jälkeen manselaistaustainen bändi saadaan esiintymään Vapaalaskufestivaalien ohjelmistoon ja vieläpä illan pääesiintyjäksi! Last Chance aloittaa kello 22 jälkeen.

Toisesta tulemisesta viimeiseen mahdollisuuteen: Last Changen tarina

”Kitaristi-Antin ja laulusolisti-Jannen yhteinen tie bänditouhuissa alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Silloin bändin nimeksi tuli Second Chance. Bändin nimi oli ironiaa nuoruuden bändivuosille, jossa haaveiltiin vielä tosissaan breikkaamisesta. Nyt olisi toisen yrityksen paikka.

Bändissä oli silloinkin intohimoisia laskijoita ja löysimme itsemme soittamasta hiihtokeskuksista Tahkolta aina Lapin keskuksiin asti. Mikäs sen parempaa, kuin yhdistää kaksi intohimoa soitto ja laskeminen samaan reissuun.

Jokunen vuosi sitten bändin jäsenistö vaihtui niin paljon, että piti keksiä bändille uusi nimi. Se oli helppoa, sehän oli tietenkin Last Chance. Nyt tai ei koskaan breikataan, yeah right!

Nimijatkumossa on sitten vielä yksi kortti hihassa – No Chance. Sitä käytetään sitten kun kukaan ei toivoisi meidän enää esiintyvän, mutta itse halutaan soittaa! Ja miksi sitä ikinä haluaisikaan lopettaa asioita, mistä saa hyvät kiksit. Samahan pätee hiihtoonkin!

Last Chance toisen intohimonsa, musiikin, parissa.

Last Chance biisilista koostuu etupäässä 70-90-luvun rock-covereista, toki aina välillä napatataan jotakin uutta tai ajankohtaista biisiä listalle. Kosketinsoittajan myötä nykyään setissä liikutaan myös popimmassa genressä, muiden osalta voisi sanoa että hieman ollaan toisinaan epämukavuusalueella. Omia rajoja pitää välillä koitella, niinhän se on hiihdossakin. Silloin tuntee elävänsä, eikä hommat jää junnaamaan tuttuja ja turvallisia latuja.

Viime kauden vapaahiihtoisin tapahtuma, jossa olimme keikalla, oli mainio Freeking Ride -vapaahiihtokisa, jota Skipe luotsasi Iso-Syötteellä.

Bändisoittoa ja takamaastohiihtoa yhdistää se, että molemmat ovat tiimityötä. Molemmat luonnistuu parhaiten, kun on suunnilleen samantasoinen toistensa metkut tunteva porukka.

Live-esiintymisessä on myös tiettyä samaa adrenaliinia kuin jossakin jännässä laskussa takamaastossa. Se houkuttaa ja koukuttaa – rock’n roll forever!”

– Antti Kunnas

Esittelyssä laskijat artistit

Nykyinen Last Chance -kokoonpano on ollut kasassa puolitoista vuotta. Otetaan katsaus laskureissutaustoihin kunkin jäsenen kohdalta:

Antti Kunnas – kitara

Laskutausta?
Taustalla lapsuusvuosia Lapissa, kilpamurtomaahiihtoura, laskettelusukset jalkaan ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana. Tutustuminen lumilautailuun 80-90-luvun taitteessa ja LJK:n vuorikiipeilytoimintaa 6500 metriin asti.

Randohommiin 2000-luvun alussa, alkuun laudalla mutta 2010-luvulla vaihto jälleen suksiin. Japanissa sain ekan kerran alle leveän rocker suksen alle puuterioloissa ja totesin, että nykysukset surffaa lähes kuin lauta rintaan asti syvässä lumessa. Siitä lähtien viime vuosien reissut ovat menneet pelkästään suksilla!

Erikoisimpia reissuja?
Viime talvena oltiin eksoottisella kissahiihtoreissulla laulusolisti Jannen ja kumppaneiden kanssa Makedoniassa.
Edellisenä talvena tehtiin todella ainutlaatuinen talvipurjehdus-randoreissu Lofooteilta Tromssaan. Reissutarina tarkemmin täältä http://huippufreeride.fi/2015/04/07/purjeveneella-senjalle/

Tuleva kausi?
Suunnitelmat vielä auki. Marraskuussa Balille surffaamaan ja lämmittelemään, ettei sitten rinteissä palella.

Janne Pesonen – laulu

”Enpä olisi uskonut , millaiselle elämän mittaiselle seikkailulle jouduin, kun 1983 Saariselällä sain ensimmäistä kertaa laskettelusukset jalkaan. Teinivuosina Talman eturinnettä hinkatessa (tuolloin Talmassa oli vain rinteitä), oli päähän jo muodostunut ajatus, että pitäisiköhän tämä laji jotenkin opetella oikeasti.

Vuokatin hiihdonopettajakurssit vuosina 1998- 2001 toivat riittävästi suksenkuljetustaitoa ja jopa tuolloin himotun ISIA-pätevyyden. Kalpalinna, Tahko , Iso-Yllas sekä Pyhä antoivat nuorelle miehelle mahdollisuuden toteuttaa itseään rinteessä, rinteen ulkopuolella, opetushommissa sekä keskusten syntisessä ilta-elämässä.

Joinain vuosina tuli suksilla seisottua jopa 100 päivää ja tuli siinä yksi kausi hiihdettyä jopa iloisen hymyilevänä SunSki-oppaana St. Antonissa. 

2000-luvun alussa Suomen kehitysvammaisten alppimaajoukkue etsi uusia valmentajia ja mielenkiinto hommaa kohtaan syttyi heti. Vuoden 2005 Naganon Special Olympic Games oli jonkinasteinen kohokohta  ” valmentajauralla”.  Homma kuitenkin loppui enduropyörällä rikottuun polveen ja samalla laskuhommat jäivät hiukan taka-alalle.

Toisena syynä oli työ ELAN-suksien piirimyyjänä. Kukapa sitä jaksaisi aamusta iltaan puhua suu vaahdossa suksista ja vielä laskeakin niillä?

Nykyään suksilla tulee vietettyä 3-4 viikkoa talvessa, mutta laatu korvaa määrän… IN = Ikuinen Nuoruus!”

Janne Nissinen – koskettimet

Uran alkuvaiheet?
”Sukset jalkaan vuonna 1983, eli kaksivuotiaana. Suksilla, kunnes eka Hooger Booger vuonna 91 – monoilla tietenkin. Pikku Syötteen takamettiä hinkattiin kovat monot jalassa ja joka viikonloppu oltiin vaunulla, aluksi perheen kanssa ja loppujen lopuksi kavereiden.

Syötteen boksikisat ja streetin hinkkausta rajusti teininä, kunnes Ruka-busseissa bussivastaavana ollessa testasin telluja. Homma ei silloin sytyttänyt satasella, mutta kaaduin kuulemma rohkeasti eteenpäin. 

Miksi tellut?
Kahdeksan vuotta sitten alkoi laudalla rinteiden ja streetin hinkkaus kyllästyttää – legendaarinen pään ja fysiikan puute. Päätin kokeilla uudistaa laskukipinää ostamalla omat tellukamat ja siitäpä rakkaus laskemiseen syttyi uudelleen. Nykyään noin 20-30 laskupäivää vuodessa, joista takamaastoissa skinnaillen yritän viettää yli puolet. Aina voisi laskea enemmän, mutta työt haittaa harrastuksia.  

Kolme kertaa kyynärpään onnistunut murtamaan, mutta muuten selvinnyt vammoitta. Syksyn keikkaputki alkaa Hesasta, laskukausi kuukausi siitä itsenäisyyspäivänä Lyngenissä.”

Ville Forss – rummut ja Tommi Tenkula – basso

Näille sankareille suurempi intohimo on ollut musiikki. Molemmat kaverit ovat tahkonneet keikkaa ympäri Suomea monissa eri kokoonpanoissa. Villen ronski tatsi ja Tommin tanakka bassottelu luovat  bändin soundiin munakkaan pohjan.

Suhde laskemiseen on herroilla hieman ristiriitainen. Tommi joutui laskemaan basson virettä bändiin tullessaan puoli sävelaskelta ja se on ollut laskemisen kohokohtia viimevuosina. Lisäksi mies mutisee jotakin vaaleanpunaisesta rattikelkasta ja lapsena alleen laskemisesta.

Ville taasen mursi nilkkansa lumilautailua kokeillessaan eikä koske ainakaan lumilautaan enää ikinä. Lappiin suuntautuvilla keikkareissuilla herrat ovatkin oivallisia mökin hengettäriä ja saunamajureita. Myös After skissä herrat ovat omien sanojensa mukaan erinomaisia!

Andorran Vapaalaskujatkot X Skiexpo lauantaina 5. marraskuuta Vanhalla yo-talolla. Tervetuloa bailaamaan, liput ennakkoon 10 € / kpl. Liput Liveto.fi/vapaalaskufestivaalit2016.