Vapaalaskufestivaalit esittelee jokahiihtäjän kalorilaskuri Randobullin – Vuoristo-opas Fredrik Aspö jakaa vinkkinsä palautumiseen

Vapaalaskufestivaalien Cernissä toimiva huippusalainen tuoteinnovaatioyksikkö kehitti 10-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi jokarandoilijan välttämättömän työkalun, kalorilaskuri Randobullin.

Huipputarkka, Suomen hammaslääkäriliiton suosittelema Randobull-algoritmi laskee nousut, laskut ja läskit, ja antaa sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvan tarkan laskelman mäkipäivän kulutuksesta.

Siirry RandoBull-appiin kuvaa painamalla:

Randobull – oman tiensä kulkijalle.

Haastattelimme myös hiljattain IFMGA-vuoristo-oppaaksi (SBO) valmistunutta Fredrik Aspöä ja kysyimme hänen vinkkinsä optimaaliseen palautumiseen. Haastattelussa Aspö kertoo, kuinka valmistaa hiihtoseurueelle IFMGA-sertifioitu illallinen asuntoautossa MacGyver-tyyliin. Lisäksi Aspö kertoo silminnäkijähavaintonsa siitä, kuinka Kilian Jornet palautuu seikkailuillaan.

Aspön kertoo, että hän ei saanut vuoristo-opaskoulutuksensa aikana liiemmin neuvoja randoiljan ravitsemiseen. Aspö on kuitenkin itse tullut siihen tulokseen, että toimivaa randoilijaa ei kannata korjata. Toisin sanoen, hän ei suosittele isoja muutoksia ruokavaliossa reissuun lähdettäessä. Kalorimääriä kannattaa kuitenkin ehkä kasvattaa, jos toimistotyöläinen lähtee suorittamaan täyttä suksiviikkoa.

Aspön mukaan oman kropan kuuntelu on tärkeää: Usein tekee mieli sitä mitä kaipaakin, ja jos hedelmät maistuvat retkellä, kannattaa sellaisia ottaa matkaan! Aspön mukaan randoilijan kannattaa myös pitää huolta siitä, ettei vedä akkuja aivan tyhjiksi. Pieni evästauko ennen kuin vatsassa on musta aukko voi pidentää retken lystiä ja nopeuttaa myös palautumista. 

Paras aamupala ennen randoa?

– En tykkää aamupalasta enkä puurosta, mutta jos lisäpuhtia tarvitsee, niin kaurapuuro on paras, mieluiten rusinoilla, paahdetulla pellavansiemenrouheella, voilla tai kookosrasvalla ja mustikoilla. Päälle vielä pilkottu päärynä. Tärkeää on, että se ei ole liian hapan, ettei närästys iske mäessä.

Saat ottaa randolle mukaan yhden evään. Mitä valitset? Miksi???

– Omenan, siitä tulee ihanan pirteä olo, eikä mikään lounaskooma.

Saat valita randolle mukaan kaksi evästä. Mitä valitset? Miksi?

– Omenan kaveriksi voisin ottaa kovan alppijuuston. Pieni määrä taltuttaa isonkin nälän.

Onko koskaan randon aikana iskenyt nälkäkiukku? Missä, milloin ja missä olosuhteissa?

– Jos iskee, niin yleensä aika aikaisin päivästä. Varsinkin jos lähden liikkeelle liian kovalla tahdilla eikä rasvanpoltto käynnisty, yleensä kun on hyvä keli ja iso päivä kiikarissa. Muistan hyvin, kun lähdin Lyngenissä Uran traverselle juhannuksena 2015 ja koko aamupäivän ajan tuntui siltä kuin olisi kerta toisensa jälkeen juossut seinään. Pikkuhiljaa löysin kuitenkin oikean vaihteen, ja päivä venähti sitten yöhön. Sainkin miltei koko traversen tehtyä yhteen putkeen. Hyvät 20h liikkeellä!

Paras muisto liittyen randoiluun ja ruokaan?

– Illallinen Gnifetin majalla, Monte Rosa.

Kamalin muisto liittyen randoiluun ja ruokaan?

– Illallinen Margherita-majalla, Monte Rosa. Olin odottanut sitä pitkään, mutta vuoristotauti iski, ja tyttöystävä sai syödä minunkin edestä, kun itse konttasin sängyn ja vessan välissä.

Palautuminen alkoholilla vai ilman???

– Jos alkoholia, niin mieluiten iltapäivällä, että kerkeää nesteyttämään hyvin ennen nukkumaan menoa. Minusta on toki myös tullut alkoholittoman oluen ystävä. Hyvää alkoholitonta punaviiniä en ole vielä maistanut, ja punaviini usein kruunaa hyvän illallisen italialaisilla vuoristomajoilla. Magic Mountain Lodgen Lyngen Gin & Tonic on ihana. Pitää kuitenkin muistaa, että alkoholi ehkä palauttaa mieltä muttei kroppaa, joten sitä ei kannata joka päivä reissussa nauttia.

Jaa vielä lopuksi reseptisi parhaaseen illalliseen, jonka olet randopäivän jälkeen valmistanut.

Illallinen Chez Aspö

– On pääsiäislauantai, Giilavarri on laskettu, ja vedämme asiakkaideni kanssa Lyngseidetin kolmannen ja viimeisen ravintolan ovea – turhaan. Soitan omistajalle, joka sanoo, ettei kannata pääsiäisenä pitää auki, sillä kokille pitää maksaa viikonloppulisä. Välitän viestin pihalla seisovalle nälkäiselle ryhmälle. Asiakkaideni katseet kääntyvät minuun. Alan miettiä, mitä pakastimestani löytyy. ”Käykää te suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ja antakaa minulle reilu tunti”. Asuntoauton pakastelokerosta löytyy tyttöystäväni isän metsästämää hirveä. Kaasulieden kaikki liekit ovat käytössä.

– Aperitiivinä digestive-keksi, jonka päällä viipaloitu kuivattu viikuna ja pala manchego-juustoa, juomana valkoviini. Alkupalana kesäkurpitsatagliatelle parmesaanilla ja balsamicolla, saa jatkaa valkoviinillä tai siirtyä punaiseen. Pääruokana tummassa oluessa kypsennetty hirvenkäristys, perunamuussi ja konjakkipuolukkamurska, vieraat toivat tähän erittäin hyvin toimivan italialaisen punaviinin, vaihtoehtona toki myös se tumma olut. Jälkiruokana digestive-pohjalla päärynää ja mascarponea vaahterasiirapilla, juomana espersso ja hyvä grappa.

Aspön vuoritarina:

– Vuosia sitten istuin Magic Mountain Lodgella ja hyvä ystäväni Erkki seisoi baarin takana ja kyseli juuri vuorelta saapuneelta lyhyeltä keskieurooppalaiselta: ”Saisiko olla olut?”

”Ei kiitos. Onko teillä jotain alkoholitonta?”

Erkki esittelee vaihtoehdot limsasta kahviin ja lisää viimeisenä, että täysmehuakin löytyy.

“Onko täällä puristettua?”, kysyy baski. 

“Ei valitettavasti”, Erkki vastaa.

“Jos saisin tuopin tavallista vettä sitten”, sanoo Killian Jornet, joka hänkin näköjään oli sitä mieltä, että Lyngenin hanavesi on maailman parasta.