Toggle navigation

Isä-poika-laskuaikaa

15.03.2015

Antti-Ville ja Iisakki Lemmetty ovat käyneet yhdessä vuorilla jo siitä asti, kun Iisakki oli 11-vuotias.

Viime keväänä Aittokurussa kuului ensin kohahdus ja sitten taputus. Pyhän Freekend-vapaalaskutapahtuman viimeinen laji, Aittokuru Freeride, oli käynnissä ja Iisakki Lemmetty, tuolloin 13, oli juuri dropannut seinämän isoimmalta kalliolta. Ilmava loikka suuntautui hieman liian sivuun loivasta alastulosta. Lumenpudistelun jälkeen telluilija kurvaili turvallisesti alas.

Maaliintuloalueella nuoren laskijan edesottamuksia seurasi isä Antti-Ville Lemmetty. Hän oli jo oman kisalaskunsa tehnyt. Miehen ilmeestä oli vaikea päätellä, miltä tuntui nähdä oma lapsi ottamassa reilua loikkaa.
”Vähän jännitti miten siinä käy, sattuuko vai ei. Ei sattunut. Olihan se tosi korkea hyppypaikka, mutta jos on niin kova pää ja usko siihen, että tästä pitää mennä, sitten pitää. Jos estäisin Iisakin tekemisen sen perusteella, mistä itse uskallan laskea, eihän hän saisi tehdä mitään.”

 

2014 iisakki_96B1974

Iisakki Lemmetty lähdössä ilmojen teille Aittokurussa 2014. Kuva: Arttu Muukkonen

 

2014 lemmetyt_96B1604

Iisakki ja Antti-Ville Lemmetty kisasuoritustensa jälkeen. Kuva: Arttu Muukkonen

 

Kyllä hypystä keskusteltiin etukäteen. Lemmetyt olivat katsomassa ennen kisaa suorituspaikkoja ja laskulinjoja. Iisakki ei aluksi sanonut mistä aikoo laskea. Kun Antti-Ville kuuli poikansa suunnitelmista, hän sanoi, että et muuten vedä, ja kehotti poikaa etsimään toisen laskureitin.
”Ei siitä sen enempää keskusteltu. Sitten Iisakki vain veti siitä.”

Iisakki muistaa, että hän katseli ison hypyn linjaa ja ajatteli, että se on aivan tehtävissä. Jälkikäteen jäi harmittamaan vain se, että hyppy suuntautui hieman väärin.
”Ehkä tänä vuonna sitten pysyy pystyssä. On lihaksiakin tullut lisää vuodessa, mutta enemmän se oli suunnasta kiinni.” 

Hypyt kiinnostavat, koska lentäminen on hauskaa, samoin vauhti. Hyvä fiilis syntyy siitä, kun hypyt saa päälle, eli pysyy alastulon jaloillaan.
”Jos on vähän sketsimpi lähtö, sitä jännittää enemmän, mutta eivät hypyt kyllä pelota,” Iisakki sanoo.

 

Itävalta oli huikea elämys

Tulevat Aittokurun suoritukset eivät jää harjoittelusta kiinni. Antti-Ville ja Iisakki, 14, ovat juuri palanneet Alpeilta. He viettivät kuusi viikkoa Itävallan Zillertalissa. Yrittäjänä työskentelevä isä-Lemmetty oli järjestellyt töitään niin, että pystyi irrottautumaan hetkeksi etäyhteyden päähän.

Koululainen-Lemmetty sopi opettajien kanssa opiskelevansa omatoimisesti laskureissun aikana ja tekevänsä rästikokeet, kun saapuu Suomeen.

”Soitin rehtorille ja selvitin, onko tällainen järjestely mahdollinen. Iisakin aiempi hyvä koulumenestys auttoi. Jos koulu sujuu asiallisesti, vaikka itseopiskellen, sitten reissut on mahdollisia. Katsotaan, päästäänkö käymään keväällä vielä Norjassa.” Antti-Ville kertoo.

Puolitoista kuukautta Alpeilla kuulostaa unelmalta. Millaista oli viettää alkutalvi koulun sijaan Itävallassa Antti Leukun, Marko Ikävalkon ja kumppaneiden kanssa laskiessa?
”Aivan huikeaa, ei olisi voinut parempaa olla. Paitsi tietysti pidempäänhän siellä olisi viihtynyt,” Iisakki sanoo.

Isä nyökyttelee vieressä. Antti-Villekään ei ole viettänyt aiemmin yhtä pitkää aikaa Alpeilla, vaan tehnyt vain puolentoista viikon reissuja. Viime talvena parivaljakko vietti hiihtolomaa Aostan laaksossa. Siellä ajatus pitkästä reissusta alkoi vahvistua entisestään.

Kaksikosta isä myöntää olevansa kilpailuhenkisempi, mutta hän jäi managerin tehtäviin, kun poika kävi reissun aikana kaksissa vapaalaskukisoissa kokeilemassa, millaista on laskea Aittokurua isommilla kilpailuareenoilla. Freeride Junior Tourin Open Faces-kisoista oli tuloksena lähinnä hyvää kokemusta.
“Kaaduin ekoissa kisoissa ja toisissa möhlin jotain. Oli kuitenkin mukava hengata itseni ikäisten laskijoiden kanssa,” Iisakki kertoo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iisakki Lemmetty ilmojen teillä Itävallassa. Kuva: Jani Hujanen

 

iisakki_lemmetty2

Maaliskuun alussa puuteri lensi vielä Itävallassa. Iisakki ilmojen teillä Spieljochissa. Kuva: Antti-Ville Lemmetty

 

Iisakki antaa isälleen Antti-Villelle etumatkaa.

Iisakki antaa isälleen Antti-Villelle etumatkaa.

 

Kova palo laskea

Vapaalasku on kiinnostanut Iisakkia aina. Antti-Ville alkoi laskea kuusi vuotta sitten aiempaa enemmän. Kun hän silloin alkoi käydä Pyhän-tuttujensa kanssa tutustumassa Pohjois-Norjan vapaalaskumahdollisuuksiin, hinkui poika aina mukaan reissuille. Viimein kolme vuotta sitten 11-vuotias pääsi loppukeväästä mukaan matkaan. Aiempaa kokemusta rinteiden ulkopuolelta Iisakille oli kertynyt lähinnä Pyhän metsäreiteiltä.
”Middagstindenille skinnattiin yhdessä. Hyvinhän poika jaksoi, kun muisti lyödä tarpeeksi energiaa koneeseen ja muistutti riittävästä juomisesta,” Antti-Ville muistelee.

Tavallisesti nuoria laskijoita näkee kurvailemassa parkissa peräkanaa hyppyristä toiseen. Sen sijaan harva suomalainen teini kiipeää jonossa kurun päälle. Intohimo vapaalaskua kohtaan auttaa pitkälle. Sen todisti viime kevät ja kotiinlähdön aika.

Toukokuinen parin viikon matka oli mennyt hyvin. Ennen paluuta arkeen oli tarkoitus käydä katsomassa Riksgränsenin PM-kisoja ja laskea samalla itsekin Riksulla. Iisakille paikka oli pettymys, ”tasamaalle rakennettu kärpäsenpaska.” Huono näkyvyys ja jäiset rinteet tympivät, eikä ruoka maistunut koko päivänä.

Kotiinlähtö oli edessä, mutta ei halua lähteä.

Parivaljakko päätti ottaa vielä nopean mutkan pohjoiseen ja käydä Lyngenissä katsomassa, josko Ellendaltindeniltä voisi vielä laskea. Lemmetyt olivat laskeneet Ape Majavan kanssa toukokuun aikana, joten nyt lähdettiin taas porukalla mäkeen. Tasamaaskinnauksessa mäen alle kului kaksi ja puoli tuntia, ja sieltä monot jalassa kurua ylös vielä pari tuntia lisää. Iisakki kantoi omia varusteitaan koko päivän ja laski vielä vauhdilla alaskin.

”Ajattelin, että täytyy olla todella kova halu ja motivaatio, kun saa tehdä mistä eniten nauttii. Vaikka tankkaukset olivat aika heikolla ja edellisenä päivänä maat oli myyty, voi tuolla tavoin edetä vaikka olisi nollat taulussa. Kai laskeminen ja vuorilla liikkuminen on hänen mielestä vain niin mukavaa,” Antti-Ville pohtii.

Mikä teini-ikäistä vapaalaskussa kiehtoo? Hiutaleet on aina katsottu ja Jani Johansénin vapaalaskuklinikoilla on aikaa kulutettu. Suoranaisia idoleita ei niin ole, vaan kovia laskijoita, joita on seurattu. Iisakki miettii vastausta hetken.
”Vapaus, vauhti, Alpit, kaikki siihen liittyvä. Kyllä parkkihommatkin menevät, kun ei pääse vuorille, mutta se on enemmän sellaista, mitä tulee samalla tehdyksi. Vapaalasku on pääasia.”

Alaspäin liikkuminen mielessä Iisakki vaihtoi tellutkin tänä talvena alppisuksiin, niillä kun pääsee lujempaa.

 

Täysi panostus yhteiseen aikaan

Reissut ulkomailla ja kalliit välineet vaativat paljon panostusta myös isältä. Varsinkin aiemmin vapaa-aika kului Iisakin kanssa totaalisesti, Antti-Villen omasta halusta. Hän teki töitä urakalla, että pystyi pitämään vapaata, kun Iisakki tuli isänsä luokse. Nykyisin herrat asuvat yhdessä ja Antti-Ville harrastaa omalla ajallaan muun muassa triatlonia, kun Iisakki viihtyy omien ystäviensä kanssa.

Oman ajan antaminen jälkikasvulle on Antti-Villelle ollut selvää. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset, mutta hänen mielestään vastuuta jätetään turhan paljon yhteiskunnan harteille.
”Iisakin äidin kanssa meille on ollu selvää, että vaikka emme osanneet olla yhdessä, täytyy lapsen asiat hoitaa hyvin. Olemme yrittäneet ajatella mikä on lapselle parasta, eikä omaa etua ensin. Tietysti täytyy myös kiittää Iisakin äitiä, että hän on luottanut ja antanut meille mahdollisuuden harrastaa.”

Tilannetta on toki auttanut paljon, että Iisakki on touhunnut mielellään isänsä kanssa ja vaatinut ensimmäisen kerran päästä mukaan Norjan laskureissulle jo 9-vuotiaana. Yhteiset harrastukset ja tekemiset oman lapsen kanssa on parasta.
”Yhteisen tekemisen kautta voi oppia niin itsestä, toisesta kuin ympäröivästä maailmasta tosi paljon. Jos ei muuten sitä tajua, viimeistään vuorilla huomaa, että ihminen on ylipäänsä aika pieni. Se antaa perspektiiviä.”

 

antti-ville_lemmetty

Antti-Ville Lemmetty haikkaamassa Hochfügenissä. Kuva: Iisakki Lemmetty

Iisakki Lemmetty lentää. Kuva: Antti-Ville Lemmetty

Tammikuussa Hochfügenissä Iisakki Lemmetty pääsi jo ottamaan ilmaa. Kuva: Antti-Ville Lemmetty

Molemmat osapuolet osallistuvat harrastuskuluihin. Yhteisesti on sovittu, että merkkipäivät ja joululahjat yhdistetään laskuretkiin. Iisakki pistää omia säästöjään laskuvälineisiin ja -matkoihin.
”Haluan panostaa harrastuksiin. Kokemukset, maailman avartuminen ja luonto ovat arvokkaampia kuin tavara. Haluan näyttää, että sellaisten asioiden eteen, joista tykkää, kannattaa nähdä vaivaa,” Antti-Ville sanoo.

Antti-Ville tietää, että jossain vaiheessa Iisakki ryhtyy kulkemaan omien kavereidensa kanssa entistä enemmän. Niinhän nuorison pitääkin. Eikä nytkään kaikkeen lähdetä duona.
”Jos kysyn, että lähdetäänkö pyöräilemään, voi vastaus olla kieltävä. Mutta laskureissut ovat ainakin tähän asti kelvanneet,” Antti-Ville nauraa.

Oman isän kanssa reissaaminen ja matkalla asuminen sujuvat Iisakin mielestä hyvin. Suuria erimielisyyksiä ei ole, ja isä pitää hommat järjestyksessä. Toki enemmän saisi olla ikätovereita laskukavereina, mutta kyllä isänkin kavereiden kanssa viihtyy, Iisakki sanoo.

Tulevaisuudessa Iisakki haluaisi laskea mahdollisimman paljon, koska hän haluaa kehittyä. Lisäyhteistyökumppanitkin Saunan ja Linen ohella kelpaisivat, koska silloin harrastaminen olisi entistä edullisempaa ja helpompaa. Se sopisi myös isälle.

 

 

Seuraavaksi on juniorien vuoro 

juniorit_relaa

Levin juniorilaskijoita kevään 2014 Pyhän Freek´end-tapahtumassa. Kuva: Arttu Muukkonen

 

On luonnollista, että lätkävanhempia tunnetaan enemmän kuin vapaalaskuperheitä.

Vapaalasku on erikoinen harrastus. Etelä-Suomessa sitä ei voi harrastaa täysipainoisesti, eikä isommille törmille pääse ilman autoa. Vuorilla liikkuminen pitää opetella, ja lumiolosuhteita ja maastonmuotoja oppii lukemaan ajan kanssa. Laskutekniikan kehittäminen ja isot hypyt vaativat paljon toistoja.

On kiinnostavaa seurata, tuleeko Lemmettyjen rinnalle lisää laskijoita. Juniorivapaalasku näyttää olevan jonkinlainen trendi. Junioreille järjestetään aiempaa enemmän omia vapaalaskukisoja. Myös Pyhän Freekendiin on tulossa juniorisarja. Muun muassa Leviltä on tulossa iso porukka, kuten viime vuonnakin, tapahtuman tuottaja Jusu Toivonen kertoo.

Vapaalasku näyttää hiljalleen kasvavan, ja myös alan brändit laajentavat valikoimiaan takamaastoon ja randoiluun. On luontevaa, että seuraavaksi aletaan kasvattaa seuraavasta sukupolvesta vapaalaskijoita, sillä siten varmistetaan välinekaupan soljuminen vuodesta toiseen. Toisaalta vapaalaskua kelpaakin esitellä uusille harrastajille ihan jo vain siksi, että vuorilla on mukavaa.

-Arttu Muukkonen

 

(Visited 4 200 times, 460 visits today)
Tags: , , ,


3 kommenttia

  • Sain tutustua Lemmetyn parivaljakkoon juuri kyseisella Ellendaltinden reissulla viime keväänä, ja ilo oli isän ja pojan touhua seurata. Iisakki vetelee jo parikymppisen kollin kunnolla ja mielellä, ei muutaku eteenpäin! Ja hienoa että Antti-Ville jaksaa ja haluaa panostaa ulkoilmaelämään poikansa kanssa :)

  • Pasi Lampinen kirjoitti:

    Hatunnoston arvoista toimintaa (y).

  • Kellyismycopilot kirjoitti:

    Lasken itse vapaata, mutta poika viihtyy streetillä. Hyvä niin. Puuterin laskeminen on hienoa mutta niin on moni muukin juttu. Harva juttu on kuitenkaan niin vaarallista.


Arkisto: Oma suksimerkki vaatii kovaa päätä

Seuraava

Suomalainen vyöryennuste tarjoaa vain alueelliset perustiedot

Edellinen

beylikdüzü escort beylikdüzü escort bayan

amateur porn anal porn