- Tuoreimmat
- Toimituksen poiminnat
- Suosituimmat
- Mikä on Vapaalasku.com?
- Ota yhteyttä
- Vapaalasku-kirjan kirjakauppa
© 2024 Vapaalasku.com Toteutus: VÄRIKÄS
Mika Oksasella ei ole kiire, vaikka hänellä paljon tekemistä onkin. Mies ehtii aina vaihtaa kuulumisia – ja kertoa vielä muutaman tarinan. Monelle hän on tuttu Camusta, toisille Pyhältä, joillekin Free Heelsistä, osalle Ranskan Alpeilta ja nykyään yhä useammalle pienpanimo-olutyrittäjänä.
Itse opin tuntemaan Mikan 1990-luvun puolivälissä savolaisjullina, joka oli Rovaniemen kautta päätynyt Pyhälle hiihdonopettajaksi. Poninhäntäpäinen, Marimekko-raitapaitainen Mika oli innokas telemark-laskija, joka kävi vastaanottamassa asiakkaita lentokentällä, opetti heille pujottelun saloja, järjesti jääkiipeilyt Tajukankaalla ja tarjoili vielä Miuluksetkin hotellilla.
Mikalla oli intoa ja energiaa. Kahdesta vanhasta Hotin lumilaudasta syntyi todella leveät tellut. Syvää lunta niillä saattoi laskea, mutta rinteessä viritys oli täysin käyttökelvoton.
Vielä tuolloin tulevasta olutkiinnostuksesta – tai ainakaan kiinnostuksesta laatuoluisiin – ei näkynyt merkkiäkään, vaikka mies ravintolassa töissä olikin.
”Aika nopeasti kävi mahdottomaksi olla yöllä töissä ja aamulla taas opettamassa”, Mika muistelee.
”Ei minulla ravintola-alalle kutsumusta ollut, enkä ajatellut että siitä tulisi minun intohimoni. Silti tein ravintolahommia aika pitkään kesäisin, vaikka työaikoja olikin vaikea kavereiden aikatauluihin sovittaa.”
Pyhä oli Mikalle, kuten kovin monelle muullekin vuosien saatossa, hyvä oppikoulu isompiin mäkiin ja vapaalaskun saloihin. Vuosikymmenen lopulla hän suuntasi Ranskaan, La Graven suomalaiskommuuni Kuttulan asukkaaksi. Sen seurauksena monta talvea meni vuorilla ja kesät paiskiessa töitä kotimaassa.
2002 tilanne kuitenkin muuttui äkkiä. Mikan laskuharrastus loppui kuin seinään.
”Laskemisen loppumiseen oli monia syitä. Rikoin selkäni vapaalaskukisoissa ja jäätiköllä sattui läheltä piti -tilanne”, Mika kertoo.
Alkoiko laskeminen pelottaa?
”Ennemminkin alkoi tuntua siltä, etten saanut siitä enää mitään irti.”
Ja oli taustalla muutakin. Samoihin aikoihin Mika oli tavannut tulevan vaimonsa Anikó Lehtisen ja innostunut surffaamisesta.
”Rannalla oli hiton mukava olla. Jos housut kastuivat, ne myös kuivuivat aika nopeasti.”
Kun kausielämä loppui, tilalle tulivat päivätyöt. Mika oli ensin myyjänä Free Heelsissä ja sittemmin Camussa. Omakohtainen lajikokemus kiipeilystä ja laskemisesta, partiotausta ja sosiaalisuus auttoivat ymmärtämään asiakkaita ja heidän tarpeitaan.
”Oli kivaa, että työt löytyivät alalta ja saatoin, vaikken vuorilla itse enää käynytkään, olla mukana harrastuksessa päivittäin.”
Mika kertoo, että muiden laskujuttujen kuunteleminen ei alkanut puuduttaa, eikä oman harrastusajan vähyys harmittaa. Jossain vaiheessa, kun oli jo asuntolainaa, lapsia ja päivätyö, oli vain hyväksyttävä, että kuukausien laskureissut olivat takanapäin.
”On vuorilla ja pohjoisessa toki edelleen mukava käydä tapaamassa tuttuja ja fiilistelemässä. Mieli on laskemisessa mukana niin kuin ennenkin, mutta kunto ja tatsi ovat kateissa.”
”Haluja kyllä olisi mennä, mutta realiteetit on pakko ottaa huomioon ja nauttia laskemisesta ilman suorittamista.”
Sitten mukaan tuli olut. Tai no, ensin tuli nainen ja naisen mukana olut. Mikan vaimo Anikó Lehtinen on pitkän linjan olutammattilainen. Anikó on töissä Sinebrychoffilla, pitää suosittua ruoka- ja juomablogia sekä on mm. kirjoittanut Yks olut -olutkirjan.
Kerran Mika löysi kirjahyllystä Anikón 1001 olutta, joita pitää maistaa ennen kuin kuolet -kirjan.
”Aloimme selata kirjaa ja merkitä siihen, mitä oluita olimme maistaneet. Sen jälkeen aloin tietoisesti kokeilla erilaisia oluita. Aina ravintolaan mennessäni tutustuin oluttarjontaan ja, kun näin jonkun kirjasta tutun oluen, maistoin sitä.”
Yhdessä Anikon kanssa Mika hankki oluen panemiseen tarvittavan laitteiston ja alkoi kokeilla omatoimista oluen valmistusta. Panimo sijoitettiin muutaman kaverin kerhohuoneeseen, punavuorelaisen kerrostalon kellariin. Näin syntyi Donut Island Brewing.
”Sen jälkeen kun kotipanimoprojekti vei mennessään, en ole vuorilla käynyt. Se oli tietoinen päätös, sillä oluthomma vei niin paljon aikaa.”
Omatoimisen kokeilun ja Camussa työskentelyn ohella Mika kävi pienpanimokoulua Mustialassa. Koulun myötä panimotoiminta lähti liikkeelle toden teolla.
”Teimme olutta pienen kaupallisen erän koulutyönä, minkä jälkeen eri ravintoloilta alkoi tulla yhteydenottoja. Se rohkaisi ja valoi uskoa, että voisin saada tästä itselleni ammatin.”
Oman panimon perustaminen tyhjästä tuntui kuitenkin vaikealta. Niinpä Mika alkoi tehdä Donut Island Brewingista kiertolaispanimoa. Kiertolaispanimo suunnittelee oluita, joita se sitten toteuttaa yhteistyössä muiden panimoiden kanssa.
Mika soitteli läpi suomalaisia pienpanimoita ja kertoi heille suunnitelmistaan sekä kartoitti kiinnostusta yhteistyöhön.
Olut sopii hyvin Mika Oksasen juomaksi. Itse asiassa olut kuvastaa Mikaa: se on helposti lähestyttävä ja rento, arkipäiväinenkin. Kukaan ei juo oluttaan kiireessä. Ja toisin kuin viini tai viski, ei olueen juurikaan liity mitään turhan jäykkää tai muodollista.
Mikan lähestymistapa oluisiin on ennakkoluuloton. Kun panimon nimi on Donut Island (Munkkisaari), piti valikoimiin Mikan mielestä ehdottomasti tehdä olut, jossa on munkkia.
”Olin aikaisemmin maistanut amerikkalaispanimon imperial stoutia, jossa oli käytetty donitseja. Sen innoittamana aloimme suunnitella omaa munkkiolutta.”
”Lopulta teimme imperial stoutin vadelmahillomunkilla. Munkkipossun omena- tai mansikkahillo ei tuonut oluen makuun mitään lisää, mutta vadelman happamuus sopi hyvin tumman paahteiseen imperial stoutiin.”
Villiltä kuulostava Donut Island Brewingin Musta Munkki onnistui lopulta niin hyvin, että sitä tehtiin myyntiin asti ja se miellytti monia – ehkäpä kaikkein tiukimpia, perinteisiä olutpuritanisteja lukuun ottamatta.
”On paljon perinteisiä oluttyylirajoja, joita on kiva rikkoa. Eikä kaikkia ihmisiä voi miellyttää. Esimerkiksi nyt syksyllä teimme ruispuolukka farm house alen, jonka puolukkaisuus jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä puolukkaisuutta oli liikaa, toiset olisivat halunneet sitä lisää.”
Saksalaisen, perinteisen puhtaan pilssin tekeminen ei Mikaa kiinnosta. Hän haluaa laittaa oluisiinsa mausteita.
”Mietin, miten oluen perusraaka-aineita voisi käyttää uudella tavalla. Mallas-humala-hiiva-kombinaatioita on valtavan paljon. Niiden yhdistelmät ja reseptien tekeminen on tosi mielenkiintoista.”
”Mutta pitää kokeilevien oluiden olla myös hyviä. Ei niitä muuten osta kukaan ensimmäisen kerran jälkeen.”
Soitellessaan suomalaisia pienpanimoita läpi Mika oli jättänyt Jyväskylässä sijaitsevan Panimo Hiisin listansa häntäpäähän. Mika koki, että Hiisi oli liian vakiintunut, liian hyvä ja osaava hänen kumppanikseen.
Puolitoista vuotta sitten, keväällä 2014 Mika kuitenkin löysi nopeasti yhteisen sävelen Hiisin Tatu Hiitolan kanssa ja Donut Islandin oluita alettiin panna Hiisin panimolla. Yksi ensimmäisistä yhteisistä oluista oli juuri edellä mainittu Musta Munkki. 1000 litran oluterän valmistukseen käytettiin sata vadelmahillomunkkia.
Ja kun aikaa on kulunut vielä vuosi, on yhteistyö tiivistynyt sille asteelle, että Mika on jo osakkaana Panimo Hiisissä ja tekee töitä käsityöläisoluiden kanssa täyspäiväisesti.
”Ilman Anikóa ei olisi Donut Islandia, enkä ilman Donut Islandia olisi Hiisillä.”
”Hiisillä oluiden laadukkuus korostuu, mutta teemme kokeiluja edelleen. Ja kokeiluja varten on edelleen olemassa Donut Island Brewing, jonka ennakkoluulottomia oluita voimme Hiisillä valmistaa.”
Mitä mielenkiintoista teillä on lähiaikoina tulossa?
Vapaalaskuiltamien oma Knee Deep Ale on aromikas, 6,2-prosenttinen, amerikkalainen IPA, jonka Donut Island Brewing ja Panimo Hiisi ovat yhdessä tehneet tapahtumaa varten. Knee Deepin ulkoasun on suunnitellut graafikko Marko Koljonen.
Tervetuloa nauttimaan Knee Deep Alesta Vapaalaskuetkoilla ja Vapaalaskuiltamissa!
Entä onko pienpanimo-oluen tekemisessä ja laskemisessa mitään yhtymäkohtia?
”Sekä vapaalaskussa että oluen teossa tarvitaan luovuutta – ja itsensä ylittämistä. Kun lasket vuorilla, voit itse määritellä, miten ja missä lasket. Samoin varsinkin kotipanimopuolella voit tehdä mitä haluat ja valita, mitä haluat ottaa huomioon.”
”Mutta on ne kyllä silti niin erilaisia juttuja!”, Mika Oksanen naurahtaa.
KUVAT: Arttu Muukkonen
Knee Deep Ale -erikoisolut on myynnissä Vapaalaskuiltamissa Vanhalla yliopilastalolla Helsingissä perjantaina 30.10.2015 ja jo päivää aiemmin Vapaalaskuetkoilla ravintola Coronassa. Osta liput Iltamiin täältä!
Tämän haastattelun teon tai jutun kirjoittamisen aikana ei nautittu Donut Island Brewingin tai Panimo Hiisin tuotteita. Toimittajan virkistyksestä kirjoitusprosessin aikana pitivät huolen Stadin panimon West Coast Session Ipa ja Sori Brewingin Out of Office Ipa.
Tags: Camu, Donut Island, Free Heels, Knee Deep, Kuttula, Mika Oksanen, olut, Panimo Hiisi, pienpanimo, Pyhä, Ranska
Comments are closed here.