Pyhä Extremen tehnyt laskuleffapioneeri Heinilä kaipaa tarinoita

Ari Heinilä kuvasi Suomen ensimmäiset vapaalaskuelokuvat kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tunnetuin eli Pyhä Extreme näytetään Vapaalaskuiltamissa kello 16.00 alkaen. Aikoinaan Ski Expoilla ensiesitetty elokuva syntyi halusta näyttää suurelle yleisölle, minkälaista takamaastohiihtoa voi laskettelija Suomessa löytää.

Laskettelukulttuuri oli juuri ennen 1990-luvun lamaa perusteellisesti toisenlainen kuin nykyään. Laskettelu oli kovassa nousussa, ja vapaalasku alkoi tehdä tulemistaan Suomeen.

Skimbaaja-lehden perustanut Ari Heinilä oli laskenut Pyhän takamaastoissa jo vuosikausia.

– Silloin sai rauhassa tutkia mestoja. Muita ei näkynyt juuri koskaan. Olin visioinut, että kuruilta saisi hienoa kuvaa, Heinilä kertoo.

Aika vapaalaskuelokuvalle kypsyi juuri 1980-luvun lopussa, koska Heinilä oli tuolloin myynyt Skimbaaja-lehden ja siirtyi laskettelulehdistöstä televisiohommiin. Heinilä sai idean vapaalaskuelokuvasta myytyä Kolmoskanavalle ja Pyhälle, joka myös rahoitti projektia.

Televisiotuotannon pariin Heinilä oli ajautunut koskimelontatapahtuman järjestämisen takia. Heinilä tarjosi tapahtumaa Kolmoskanavalle. Siellä aiheesta kiinnostuttiin, mutta kanavalla ei kuitenkaan ollut omaa tuotantokykyä ulkolajeihin. Heinilä palkkasi itse pätevän ryhmän ja ohjasi toimintaa.

–  Siinä näin touhun, aloin opetella tv-hommia ja hankkia kalustoa, Heinilä kertoo.

Vapaalaskija ei kuulunut kansallispuistoon

Kolme vuosikymmentä sitten kaikki eivät olleet innostuneita laskettelukeskusten rinteiden ulkopuolella laskemisesta saati kuvaamisesta. Heinilä muistaa, kuinka Pyhän kansallispuiston metsänvartija ei pitänyt vapaalaskijoista.

– Metsänvartija ikäänkuin omisti jokaisen puun ja halusi varjella niitä. Hän ei pitänyt, että metsissä liikuttiin, Heinilä kertoo.

Metsänvartija Heinilän mukaan jopa siroitteli kertaalleen tuhkaa suositulle laskulinjalle, jotta lumi sulaisi auringossa nopeammin. Tuolloin ei ulkoilija tosiaankaan kuulunut kansallispuistoon.

–Kaikenmaailman kylttejä sieltä löytyi myös, Heinilä sanoo.

Isoja käännöksiä. Ari Heinilän Pyhä Extremen kuvauksissakin laskenut Antti Pennanen alkoi ”tuhlata” korkeuseroa pitkillä käännöksillä. Tässä kuvassa painellaan Isokurua kohti. Kuva: Ari Heinilä.

Heinilä ehti kuvata yhden vapaalaskuelokuvan ennen Pyhä Extremeä. Telemarkin taikaa -elokuva syntyi, kun hän hiihti kaverinsa kanssa Haltilta Kilpisjärvelle. Matkalla laskettiin tietenkin niitä makeimpia Käsivarren suurtuntureita. Alas tultiin muun muassa Suomen neljänneksi korkeimmalta tunturilta Govdossgáissilta.

Halti-projektista Heinilä kertoi silloin Kilpisjärven hotellit omistaneen Matkailuliiton toimitusjohtajalle. Tämä totesi ettei erämaatuntureilla voi missään nimessä lasketella. Kaikki olisi tuulenpieksemää hankea.

– Oikeasti olosuhteet olivat aivan fantastisia. Tietenkin telemark-sukset olivat hemmetin kapeat ja laskimme matalilla nahkamonoilla. Niillä suksea joutuu ohjaamaan jalkapohjalla, Heinilä kertoo.

Pyhän hiihtokoululla oltiin Heinilän mukaan ajan henkeä edellä, ja turisteja vietiin mielellään takamaastoihin hiihtämään ja laskemaan.

Pyhä Extremen kuvauksissa lumivyöryyn jäänyt Matti Honkanen kikkailee villin lännen viikonlopun hengessä Pyhän Tajukankaalla. Kuva: Ari Heinilä

Suuri yleisö tarvitsi kertojan

Pyhä Extreme tehtiin suuren yleisön tv-dokumentiksi, joten Heinilä valitsi avata lajia kertojan avulla.

– Kaikki oli niin uutta, että piti vähän tarkemmin selostaa, mistä on kyse. Katsojalukuja en tiedä, mutta palaute oli hyvää. Monelle elokuva taisi avata silmiä, mitä Suomessa on mahdollista tehdä, Heinilä sanoo.

Elokuvan juoni hahmottui yhden lasku- ja hiihtoreissun ympärille. Pyhän tunturiketju edestakaisin. Käsikirjoitukseen Heinilä ripotteli mausteeksi Lapin mytologiaa ja Pyhän tarustoa. Piti miettiä, mikä tekisi aiheen kiinnostavaksi suurelle yleisölle eikä vain lajifriikeille.

Heinilä tiesi etukäteen parhaat laskulinjat, ja siksi hän pystyi miettimään ainakin joitakin kuvakulmia etukäteen.

– Kun paikan päällä näki lumiolosuhteet, piti tietenkin säveltää osa kuvauksista, Heinilä muistelee.

Modernit kypäräkamerat ja digitaaliset videokamerat olivat tietenkin tieteisfiktiota kolmekymmentä vuotta sitten.

Elokuvanteko vaati fyysistä kantokykyä. Heinilän kamerakalusto oli niin iso ja painava, että se kulki kahdessa osassa. Repussa Heinilä raahasi U-matic-nauhoja käyttänyttä nauhuriosaa, josta lähteneen kaapelin päässä oli itse kameraosa. Akkuineen kokonaisuus painoi 15 kiloa. Lisäksi kuormaan laitettiin kamerajalusta.

– Kameran linssissä oli onneksi laaja polttovälialue, ja lisäksi laajakulmalinssi, Heinilä sanoo.

Kerralla purkkiin

Pyhällä kuvaukset sujuivat suoraviivaisesti, kun laskijaporukka saatiin samaan aikaan paikalle.

– En muista miten sääjumalat saatiin mukaan projektiin, mutta sääikkuna osui kohdalleen ja saatiin vieläpä tuoretta lunta laskettavaksi.

Historialliset vapaalaskusukset olivat perinteisesti erittäin pitkiä ja kapeita. Pyhän hiihtokoulun rehtori Olof Rytövaara hankki elokuvan työryhmälle silloisia vapaalaskusuksia, jotka olivat lyhyehköjä, mutta yhä kapeita.

– Sukset olivat aika löysiä. Jos olisi joku tajunnu tehdä leveempiä suksia, oltaisiin aika lähellä nykyisiä vapaalaskusuksia, Heinilä sanoo.

Heinilä kuvasi Pyhä Extremen yhtä kurua lukuunottamatta yksin. Juuri Kuorinkikurussa, jossa mukana oli toinen kuvausporukka, sattui projektin ainoa onnettomuus, kun kaksi laskijaa laukaisi vyöryn, joka hautasi toisen laskijan kurun pohjalle. Lumivyörypiippareita porukalla ei ollut, ja tuurissa oli, että Heinilällä sattui olemaan mukana vyörylapio. Sondin sai tehtyä Heinilän sauvoista. Vyöryyn jäänyt Matti Honkanen kaivettiin esiin noin kymmenessä minuutissa.

– Onneksi lumiturvallisuuskulttuuri on kehittynyt niistä ajoista paljon, Heinilä sanoo.

Antti Pennanen loikkaa Saunakurussa Pyhällä. Kuva: Ari Heinilä.

Tarinat kateissa

Vapaalaskuelokuvien jälkeen Ari Heinilä jatkoi dokumenttielokuvien tekemistä monenlaisista aiheista. Laskuleffojen seuraaminen on viime vuosina jäänyt vähäiseksi. Heinilä kaipaa elokuviin tarinoita ja päähenkilöihin tutustumista.

– Viimeksi kun katselin, alkoi laskeminen mennä niin överiksi, että tuntui kuin tehtäisiin mitä vaan viiden minuutin pätkän eteen, Heinilä sanoo.

Kun Heinilä kuvasi Lumikenttien gladiaattoreita, dokumenttia 1990-luvun lopun lumilautailukulttuurista, alkoi meno jo silloin olla raju.

– Oli järkyttävä nähdä kun jätkää kaatui yksi toisensa perään ja kuvausryhmästä iso osa joutui sairaalaan.

Dokumentin tekijälle suuria riskejä ottava laskija on Heinilän mielestä moraalinen ongelma.

– Sankarille tulee mediapaine ja paljon odotuksia. Uskaltaako silloin perääntyä, vaikka tuntuisi huonolle. Harvalla on niin paljon uskallusta, että uskaltaa sanoa ei.

Yksi tällä tavalla uskalias oli vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson, jonka oli erään ohjelman kuvauksissa määrä hypätä benji-hyppy Rukan suurmäen tornista. Benji-ammattilaiset virittivät köydet, ja sitten tuli Gustafssonin vuoro.

– Veikka seisoo siinä reunalla arpomassa ja kamera pyörii. Laitetaan pauselle ja taas pyörimään, Heinilä muistaa.

Sitten Gustafsson totesi, että tuntuu täysin järjenvastaiselta hypätä muiden virittämiin köysiin.

– En hyppää, mies totesi.

—
Pyhän, Peak Performancen ja Scandinavian Outdoorin Vapaalaskuiltamat 16.11.2019 Helsingissä GoExpo Winterissä. Pääsyliput ennakkoon edullisemmin Messukeskuksen lippukaupasta.