Arvio: Arctic Lights antoi positiivisen iskun laskuleffagenren palleaan

Kuvat: Jani Kärppä / Kota Kollektiivi

Anttisworldin ja Kota Collectiven yhdessä tuottama Arctic Lights on yllättävä laskuelokuva. Aiempina vuosina nähdyt Antti Autin tähdittämät laskuelokuvat ovat keskittyneet nimensä mukaisesti laskemiseen.

Ehkä se tie kuljettiin loppuun asti, sillä tämän vuoden elokuva kertoo erilaisen tarinan. Se kertoo ihmisestä nimeltä Antti Autti, jolla on verrattain raju addiktio laskemiseen.

Rovaniemellä lauantaina järjestetty elokuvan maailmanensi-ilta veti Korundi-salin täyteen. 340 ihmistä istui keskittyneenä läpi verrattain pitkän, tunnin ja 15 minuuttia kestäneen elokuvan läpi.

Vapaalaskuiltamien vastaava tuottaja, kuvajournalisti Arttu Muukkonen ja alan pitkän linjan ammattilainen, nykyisin muun muassa leikkaaja ja jälkituotantobossi Jani Johansén, tekivät keskustelevan arvion elokuvasta.

Yleisvaikutelma

AM:
Sanoisin, että Autin leffa yllätti varmasti kaikki. Yleensä kun puhutaan dokumenteista, tulee minulle mieleen, että kuvataan sellaista perinteistä jenkkityylin tarinointia kivalla taustalla. Mutta tässähän riisuttiinkin kaikki ylimääräinen ja oikeasti mietititin, miten laskemisesta voi kertoa.

Tavallaan myös rikottiin illuusio pelkästä laskemisesta heti. Heti alussa alettiin hieman hyväntahtoisesti nauraa koko lumessa sekoilulle. Se oli piristävää.

JJ:
Tuotantoryhmä sanoi ennen näytöstä, että nyt tehtiin erilaista dokumenttielokuvaa. Minulla nousee silloin aina karvat pystyyn, kun joku väittää tekevänsä erilaista dokumenttielokuvaa. Se on kova väite, sillä dokumenttielokuva voi olla ihan millainen tahansa jo lähtökohtaisesti. Mutta se oli heille uusi tapa. He ovat tehneet tähän asti laskuleffoja, joten heille se oli uusi tapa.

AM:
Kyllä, ja on siinä varmasti ollut tosi iso opettelu. Autin leffat ovat olleet hyvää ja kovaa rokkijyystöä aiemmin, mutta nyt kuvattiinkin ihmisiä ja heidän tarinoitaan, ei niinkään laskemista, niin siinä on ihan eri tekemisen tapa. Iso työ ollut taustalla. Mitä pidit elokuvasta ylipäänsä?

JJ:
Hyvä elokuva. Juuri siksi, että ihmiset uskalsivat puhua. Ohjaajalla on läheiset suhteet haastateltaviin tai on saanut heidät muuten avautumaan. Ennen kaikkea päähenkilön tahdon vastavoimalle, eli tässä tapauksessa tyttöystävälle, annetaan tarpeellinen painoarvo. Huomasi, että he ovat projisoineet ja käyneet asiaa läpi parisuhteessa.

Se toi paljon enemmän kuin jos Autti olisi vain itse sanonut. Elokuvan päähenkilössä tapahtuu oikea muutos. Se on tämän tyyppisessä seurantadokkarissa oleellista. Ja tuotantoryhmä on onnistunut taltioimaan sen hienosti.

AM:
Miulle tuli mieleen (Eero) Ettalan Ender. Siinä kerrottiin niin sanotun Redbull-ammattilaskijan arkielämää. Tämä oli erilaisen, vapaalaskija-ammattilaskijan arkea ja ehkä jotain välitilinpäätöstä. Samaa genreä, mutta erilainen ja henkilöiden näköinen lähestymiskulma toimi.

JJ:
Joo, ihmisenä kasvamisen välitilinpäätös. Ensimmäinen steppi ihmisenä kasvamisen prosessissa näytti tulleen Autilla, kun hän lopetti kilpailemisen. Nyt hän on älynnyt seuraavan stepin, kun vierelle on löytynyt ihminen jonka kanssa haluaa vanheta. Seuraava steppi on sitten mahdollinen jälkikasvu, joka tuo varmasti taas uuden paikan kasvulle.

Uskallus hypätä perinteisestä tekemisestä uuteen

AM:
Minun mielestäni elokuvan rakenne ja kertomisen tapa toimivat hienosti. Katsojalle annettiin paljon aikaa tehdä omia tulkintoja ja luotettiin kovatasoisen kuvan voimaan.

JJ:
Kyllä, heti alussa näytettiin millaisella otteella leffaa tehdään. Oli myös hyvä, että heti alussa ei lähdetty musiikilla, vaan aidolla raa´alla tekemisen äänellä. Kun ne laskivat ja fiilistelivät, kuului vain aitoja ääniä. Siinä asetettiin heti katsojalle tämän elokuvan maailma ja tyylilaji.

AM:
Aiemmin olin kuullut, että elokuvasta välittyy laskemiseen liittyvän elämäntavan järjettömyys. Mietin etukäteen, että mitenköhän sen näyttäminen käytännössä tehdään. Mielestäni ne pelkistetyt kuvat porukasta tarpomassa milloin missäkin vuorella keskellä ei mitään onnistuivat tosi hyvin. Onhan tuo touhu hassua, kun sitä ulkopuolisena katsoo.

JJ:
Kyllä. Antilta myös rohkeaa ja arvostettavaa, että antoi luvan tehdä tuollaisen elokuvan. Antti vaikuttaa kuitenkin aika maaniselta henkilöltä kun puhutaan laskemisesta – en siis tunne Anttia kovin hyvin – mutta on selvästi itsetuntoa tarpeeksi ihmisenä, kun antaa tehdä elokuvan, jossa hänelle nauretaan vähän koko ajan.

AM:
Itse aistin siitä jopa tiettyä Spinal Tap -henkeä ja Kansakunnan olohuone -tyylistä viipyilyä. Hyvää havainnointia ja varmasti pärjäisi ihan tavallisillakin dokumenttifestivaaleilla.

JJ:
Joo, elokuva seisoo omilla jaloillaan, ilman että tarvitsee tietää lajista tai henkilöstä yhtään mitään.

Kuvausjälki kovaa laatua

AM:
Mitä pidit kuvaustyöskentelystä?

JJ:
Työryhmä on kertonut uusien kuvaajien Matti Ollilan ja Iisakki Kennilän tuoneen mukaan ”taiteellisempaa silmää” mutta sellaista en suuresti näe. Ehkä erikoislähikuvat ja hieman erikoisemmat rajaukset haastatteluissa olivat uutta. Niillä katsoja pääsee lähemmäs kohdetta. Näkee hänet ihmisenä ihan fyysisesti läheltä. Pidin myös siitä, kuinka leikkauksessa oli uskallettu olennaisisa kohdissa jättää ylipitkiä kuvia. Niillä alleviivataan hetken fiilistä.


AM:
Itsekin liikkuvaa kuvaa tekevänä arvostin myös laajamittaista mikitystä. Hirveä duuni ollut kuvata niin paljon arkea ja puhetta ja pistää se toimivaksi paketiksi.

JJ:
Se oli varmaan osa sitä, mistä tuotantotiimi puhui, että tehtiin uudenlaista. Että “Ai niin, tämähän pitää mikittää, ja nauhoittaakin johonkin,” se oli varmasti heille uutta.

AM:
Kuten aiemmin jo sanoin, tämä oli minusta kerta kaikkiaan raikas ja piristävä elokuva siihen laskuleffojen massaan nähden. Jotenkin antoi inspiraatiota ja pienen iskun kylkiinkin kaikille tekijöille, että enää tavallinen ei vain riitä.

JJ:
Tämä antaa uuden näkökulman laskuleffojen tekijöille. Haastaa rohkeuteen, että pitää etsiä aitoja ihmisiä ja tarinoita. Ei se laskeminen tai trikki ole tarina… Tai se on oma genre, mutta jos haluaa pyrkiä seuraavalle tasolle elokuvallisuudessa ja tarinassa, pitää avata ihminen.

AM:
Hauska nähdä miten yleisö reagoi Iltamissa. Onneksi siirsimme tämän kello 21 aikaan näytettäväksi, niin keskittyminen lienee myöhäisiltaa parempaa. Koska tämä elokuva on oikeasti hieno ja arvokas.

JJ:
Varmasti toimii siellä hyvin. Katsomossa taputellaan toisia olalle ja aletaan kertoa syntyjä syviä. Kyllähän elokuvan teema koskettaa monia intohimoisia laskijoita ja heidän läheisiään.

Arctic Lights Trailer from Anttisworld on Vimeo.

—

Arctic Lights -laskudokumentti Pyhän, Peak Performancen ja Scandinavian Outdoorin Vapaalaskuiltamissa perjantaina 3.11. kello 21.00.

Pääsyliput ennakkoon GoExpo Winterin lippukaupasta.
Kombolippu = sisäänpääsy messuille ja Iltamiin. Käytä alekoodia VAPAALASKU17 neljän euron alennukseen.
Iltalippu = sisäänpääsy Iltamiin klo 18 alkaen