Munkkien koira aurasi latuja 200 vuotta sitten

Tämä tässä on pitkäkarvainen bernhardinkoira Wäinö. Moni on voinut vapaalaskureissuillaan liikuskella nykyisenkaltaisten bernhardinkoirien synnyinseuduilla. 

Tapaamme Wäinön myös Vapaalaskuiltamissa.

Bernhardilainen on munkkien luomus. Valais’n alpeilla Sveitsin ja Italian rajaseuduilla on rampattu maiden välistä Ison Sankt-Bernhardin solaa pitkin. Sola sai nimensä, kun sveitsiläinen munkki perusti sinne majatalon ja luostarin.

Luostarin munkit saivat koiria alueen maanviljelijöiltä ja paimenilta. Nämä koirat olivat karjaa pedoilta suojelleita laumanvartija- ja paimenkoiria. Samoja koiria on käytelty myös vahtihommissa, kuormien vetämisessä ja metsästämisessä.

Laumanvartijasta omatoimiseksi vyörypelastajaksi

Aluksi nämä koirat vahtivat majataloa ja luostaria. Majatalon ja Bourg-Saint-Pierren sveitsiläiskylän välistä reittiä kulkevia alkoivat avustaa marroniereiksi nimetyt oppaat 1700-luvun alussa. Vuosisadan puolivälissä nämä oppaat huomasivat, että luostarin isojen vahtikoirien rintakehät avasivat lumista reittiä ja helpottivat ihmisten kulkua. Samoihin aikoihin oppaat hoksasivat koirien huikean kyvyn haistaa ja löytää syvälle lumeen hautautuneita.

Koiria ei sen kummemmin koulutettu, vaan nuoret eläimet touhusivat kokeneempien kanssa ja oppivat työnsä mentoreiltaan. Tyypillinen pelastustehtävä sujui niin, että koiria lähetettiin kahden tai kolmen eläimen porukoissa etsimään eksyneitä ja loukkaantuneita matkaajia. Kun kiipeliin joutunut löytyi, koirat kaivoivat uhrin esiin ja yksi jäi makaamaan ihmisen päälle lämmittämään. Loput koirat laukkoivat takaisin luostariin hälyyttämään ihmiset apuun.

Helikopterit tekivät bernhardilaiset työttömiksi

Ensimmäisen kerran bernhardilainen mainitaan rotuna kirjallisesti vuonna 1709. Viimeisen kerran bernhardilaista käytettiin näissä tehtävissä tiettävästi 1955. Toisen lähteen mukaan viimeisen kerran bernhardilainen pelasti ihmisen 1897, kun pieni poika oli lähes jäätynyt kuoliaaksi pudottuaan railoon. Tässä välissä koirat avustivat esimerkiksi Napoleonin armeijaa vuosina 1790–1810, eikä yksikään sotilas kuollut valkoiseksi kuolemaksi kutsutulla reitillä. Eri lähteiden mukaan bernhardilaiset ehtivät auttaa muutamaa tuhatta ihmistä. Nykyään koiran virkaa hoidetaan pääosin helikoptereilla.

Lumivyörypelastus oli vaarallista myös koirille. Talvina 1816–1818 solaan iski erityisen rajuja lumimyrskyjä, ja moni koira kuoli työkeikalla. Luostarin koirakanta kävi lähellä sukupuuttoa, mutta muutamaan vuotta myöhemmin koirakantaa elvytettiin laakson työkoirilla.

Miten nykyiset jättiläiskoirat syntyivät?

Vielä tässä vaiheessa bernhardilaiset olivat nykyistä huomattavasti pienempiä, vain noin nelikymmenkiloisia – siis jotakuinkin saksanpaimenkoiran kokoisia. Modernit bernhardilaiset taas ovat rotumääritelmän mukaan jättiläiskoiria, vähintään 65-kiloisia ja isoimmat eläimet jopa yli satakiloisia.

Luostarissa koiria pidettiin vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen koiria on jalostettu alempana Martignyn kaupungissa. Muutamat koirat vierailevat kesäisin ylhäällä luostarissa näytösluonteisesti.

Brandytynnyri on lähes pelkkä myytti ja hupsutusta

Populaarikulttuurissa bernhardinkoira kantelee usein kaulassaan pientä puista tynnyriä, josta lumeen hautautunut ihminen saa väkijuomaa lämmikseekseen. Kylmettyneen ihmisen ei toki ole mielekästä nauttia alkoholia, joka aiheuttaa entistä suuremman ruumiinlämmön laskun.

Tynnyrimyytti on taitanut saada alkunsa englantilaisen Edwin Landseerin maalauksesta Alpine Mastiffs Reanimating a Distressed Traveler. Maalauksessa kaksi koiraa häärää kaatuneen ihmisen yllä. Toisen kaulassa roikkuu tuo tunnettu tynnyri. Jatkokehittelyä on tehty englantilaisen journalistin Thomas Byerleyn Percy Anecdotes -kokoelman tekstin pohjalta.

Byerley kertoo tunnetusta sankaribernhardilaisesta Barrysta, joka Byerleyn mukaan kantoi mukanaan pientä likööritynnyriä. Yhden tarinan mukaan Barry olisi menehtynyt työkeikalla, mutta oikeasti koira vietti eläkepäivänsä Bernissä, jonka luonnontieteellisessä museossa sankarikoira on täytettynä näytteillä.

Ehkä tunnetuin bernhardilainen on animaatio- ja sarjakuvakoira Pulivari, joka nähtiin ensimmäisen kerran Mikki Hiiri -animaatiossa Alpine Climbers vuonna 1936. Siinä Pulivari, englanniksi Bolivar oli jörö työkoira, joka pelasti Pluton jäätymiskuolemalta tempaisemalla Mikin lemmikkikoiran kanssa tanakan brandyhumalan. Myöhemmin sarjakuva-Pulivari kesyyntyi Aku Ankan lemmikkikoiraksi. Pulivari on Disneyn maailmassa harvinaisuus, eli eläinmäinen eläinhahmo, joka ei muun muassa osaa puhua.

Wäinö on kiltti iltamien vieras

Iltamiin vierailemaan saapuu pitkäkarvainen bernhardinkoira Wäinö, eli koiraihmisten kielellä: C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA LT MVA RU MVA HeW-13 PMW-13 EEV-15 King-Baronen`s Zappa. Kasvattaja on Mika Pallari ja omistaja Kirsi Okker. Wäinö on ollut monessa mukana ja koirakoulut käynyt.

Wäinö on kulkenut agility-putkenkin läpi tullut, ja ollut monessa maassa matkoilla mukana. Näyttelyissä Wäinö on pärjännyt hienosti ja saavuttanut kahdeksan maan valion arvon.

Sveitsissä bernhardinkoirien synnyinseudulla Wäinö vieraili kesällä 2017.

Wäinö asustaa keskellä Suomea, Kangasniemellä, metsien keskellä Puulaveden rannalla.

—

Bernhardinkoira Wäinö tavattavissa Pyhän, Peak Performancen ja Scandinavian Outdoorin Vapaalaskuiltamissa lauantaina 3.11. kello 11 alkaen muutaman tunnin ajan sekä sunnuntaina 4.11. kello 10-17 seikkailuradan rastilla.

Combo-pääsyliput iltamiin Messukeskuksen verkkokaupasta. Käytä alennuskoodia VAPAALASKU18 = saat 6 euron alennuksen. Combo-lipulla lisäksi sisäänpääsy GoExpo Winteriin pe, la ja su.