Suomalainen vyöryennuste tarjoaa vain alueelliset perustiedot

Vapaalaskijat ovat tottuneet lukemaan lumivyöryennusteita. Ne ovat tärkeä työkalu ja olennainen osa harrastusta. Eri maissa ne on toteutettu varsin eri tavoin. Suomalaisista ennusteista vastaa Ilmatieteenlaitos.

Tammi–helmikuun vaihteessa tiedotusvälineet kertoivat kohonneesta lumivyöryvaarasta Lapin tuntureilla. Näin tuntuu tapahtuvan joka talvi jossain vaiheessa – todennäköisesti silloin kun Ilmatieteenlaitos muistuttaa mediaa lumivyöryennusteestaan. Kun tiedote on unohtunut, ei mediakaan enää seuraa, miltä ennuste näyttää – vaikka ennustettu lumivyöryn todennäköisyys edelleen nousisi tai laskisi. Lumiturvallisuusasioissa ei siis kannata turvautua vain median tietoihin.

Ilmatieteenlaitos laatii talvikaudella päivittäisen lumivyöryennusteen kuudelle Pohjois-Suomen tunturialueelle: Kilpisjärvelle, Saariselälle, Ounas–Pallakselle, Levi–Ylläkselle, Pyhä–Luostolle ja Rukalle. Ennuste päivitetään joka aamu ja tuorein tieto on tarjolla yhdeksän, puoli kymmenen aikoihin Ilmatieteenlaitoksen verkkosivuilla.

Ilmatieteenlaitos alkoi laatia lumivyöryennusteitaan vuonna 2002. Sitä ennen ennusteisiin tarvittavaa dataa kerättiin vuoden ajan, sillä Pohjois-Suomen lumivyöryjen tyyppejä ja vyörypaikkoja ei oltu juurikaan kartoitettu aiemmin.

Alkusysäyksen lumivyöryennusteiden laatimiselle antoivat vuosina 1998 ja 2000 Suomessa sattuneet lumivyöryonnettomuudet, joissa molemmissa menehtyi laskettelija.

”Ne herättivät laitoksella mielenkiinnon, voisimmeko me jotenkin varoittaa lumivyöryistä ja tehdä myös lumivyöryennusteita”, kertoo kehityspäällikkö Alberto Blanco Ilmatieteenlaitokselta. Niin alkoi siis taustamateriaalin keruu. Samalla mietittiin, miten laitoksen olemassa olevaa säädataa voitaisiin tähän käyttöön soveltaa.

Suomessa lumivyöryt ovat pieni ongelma. Ne eivät uhkaa asutusta tai muuta infrastruktuuria. Meillä on tilaa rakentaa muualle kuin vyöryväylien alle, eikä teitä tai rautateitäkään tarvitse vetää jyrkkien rinteiden juurelle. Vuoristoisissa maissa tilanne on aivan toinen. Lumivyöryjen tutkimiseen, ennustamiseen, seurantaan ja niiltä suojautumiseen käytetään paljon aikaa ja rahaa.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Suomessakin sattuu lumivyöryjä ja ne voivat uhata ihmishenkiä. Mutta riski on silti marginaalinen ja helposti vältettävissä.

”Suomessa lumivyöryillä ei ole kansantaloudellista merkitystä. Turvallisuutta voidaan lisätä tehokkaamminkin kuin vyöryennusteita kehittämällä”, Blanco sanoo.

Niinpä Ilmatieteenlaitoksella alettiin kehittää lumivyöryennustetta kustannustehokkaasti ja käytännönläheisesti, ilman uutta, raskasta järjestelmää. Ennusteessa hyödynnetään paljon olemassa olevia sää- sekä lumitietoja ja -havaintoja.

 

Vaikean haasteen edessä

Alberto Blanco on Pohjois-Suomesta kotoisin ja näin tottunut käymään hiihtokeskuksissa harrastamassa ”peruslautailua ja -laskettelua”. Lumeen ja lumivyöryihin hän on kuitenkin tutustunut syvällisemmin opintojen ja työn kautta.

”Opintoihini yliopistolla kuului lumi- ja jääasiaa, mutta lumivyöryihin siellä ei paljon paneuduttu. Enemmän tutkimme esimerkiksi lumipeitteen kehittymistä – millä toki on osansa lumivyöryn synnyssä”, Blanco kertoo.

”Lumivyöry on mielenkiintoinen, ratkaisematon ongelma. Säätä voidaan ennustaa tarkasti, mutta lumivyöryn matemaattinen mallintaminen on hyvin vaikeaa. Se on kaoottinen tapahtuma”, Alberto Blanco sanoo.

Yhtenä lumivyöryennusteen kehittämisen haasteista Blanco pitää lumivyöryjen vähäisyyttä. Kun vyöryjä on vähän, on ennusteen vertaaminen toteutuneisiin vyöryihin vaikeaa. Sen takia Ilmatieteenlaitos kerääkin vyöryhavaintoja myös yleisöltä. Näitä tietoja käytetään sitten ennusteiden parantamiseen.

”Lisähavaintojen avulla algoritmin pitäisi parantua. Näin kymmenessä vuodessa käyttämämme numeerinen malli on kehittynyt.”

 

Maastohavaintoja, kuten lumikuoppia, ei rajallisten resurssien takia ennustetta varten juurikaan kaivella. Positiivinen poikkeus on Ylläs. Siellä skipatrol tekee parin viikon välein analyysin lumen rakenteesta, lämpötiloista ja vetolujuudesta. Näin pyritään lisäämään takamaastossa liikkuvien turvallisuutta alueen tuntureilla, kuten potentiaalisesti vyöryherkällä Kellostapulilla.

Ilmatieteenlaitoksen ennusteen pohjan muodostavat sää- ja lumitiedot. Tarkimmat lumitiedot kerätään mittausasemilta, mutta lumipeitteestä saadaan tietoa myös tutkadatasta. Yksi haaste mittausasemissa kuitenkin on: esimerkiksi Rukan lumivyöryennustetta varten tiedot saadaan Torisevansuolta, josta Rukatunturiin on matkaa 20 kilometriä. Niinpä Ilmatieteenlaitoksen lumivyöryennuste onkin alueellinen, ei piste-ennuste.

 

Tavoitteena helppolukuinen ennuste

Ilmatieteenlaitoksen lumivyöryennustetta kehitettäessä on pyritty mahdollisimman selkeään ratkaisuun. Ennustealueita on kuusi ja jokaista varten on haluttu antaa yksi helposti ymmärrettävä arvo, joka kuvaa lumivyöryjen todennäköisyyttä kyseisellä alueella. Lisäksi sivulla esitetään taulukko, joka kertoo ennusteen myös kahdelle edelliselle ja kahdelle seuraavalle päivälle.

”Viiden päivän sarja auttaa ihmisiä arvioimaan, mihin suuntaan riski kehittyy. Trendi on parempi vaihtoehto kuin yksi pelkkä luku. Sen avulla voi myös suunnitella omaa liikkumista paremmin”, Blanco kertoo.

Kovin tarkkaa kuvaa vallitsevista olosuhteista Ilmatieteenlaitoksen ennuste ei anna. Se ei esimerkiksi erottele eri suuntaan viettäviä rinteitä tai avaa lumipeitteen ongelmakohtia.

”Kyseessä on perusennuste kyseiselle alueelle. Sen mukaan ihmiset voivat ottaa lisää selvää.”

Myös resurssit ennusteiden tekemiseen ovat rajalliset. Esimerkiksi Sveitsissä lumivyöryennusteiden parissa työskentelee 120 ihmistä.

”Me olemme sääennustuslaitos ja olemme pyrkineet pitämään lumivyöryennusteen kevyenä.”

Silti joka aamu päivystävä meteorologi käy läpi havainnot ja päivittää ennusteen kyseiselle päivälle. Tyypillisin syy lumivyöryriskin lisääntymiseen on runsas lumisade.

”Lumi on amorfinen aine. Se muuttuu ja mukautuu kuormitukseen. Mutta jos lunta tulee nopeasti lisää, indeksi nousee.”

 

Pohjoissuomalaiset ongelmat

Blanco näkee pohjoissuomalaisessa lumipeitteessä kolme tyypillistä piirrettä. Yksi keskeisimmistä on syväkuura, jota muodostuu lumipeitteen pohjalle. Sokerimaisia, suuria, toisiinsa heikosti kiinnittyneitä kiteitä muodostuu tyypillisesti ohuessa lumipeitteessä, kun maan ja ilman välinen lämpötilaero on suuri.

Toinen Blancon esiin nostama ongelma ovat erilaiset liukupinnat, joita aiheuttaa niin keväinen sulaminen kuin plussakelit keskitalvellakin. Ne häiritsevät myös lumipeitteen kaasujen vaihtoa ja näin lumen metamorfoosia eli lumikiteiden vesimolekyylien liikkumisesta johtuvaa lumen muodonmuutosta.

Kolmas asia on lumipeitteen vaihtelevuus. Vaihtelua on runsaasti niin maatieteellisesti kuin eri talvien välilläkin.

”Kuusamossa on paljon lunta lähes aina, mutta Kilpisjärvellä ja Saariselällä voi lunta välillä olla aika vähän. Esimerkiksi tänä talvena tammikuun puolivälissä Kilpisjärvellä oli vain 40 cm lunta. Nyt sitä kuitenkin on jo yli metri.”

 

 

Katso Ilmatieteenlaitoksen tuorein ennuste tai ilmoita vyöryhavainnosta.

Artikkelin pääkuva: Timo Veijalainen

 

Tags: Aakenus, Alberto Blanco, Ilmatieteenlaitos, Kilpisjärvi, lumiturvallisuus, lumivyöry, lumivyöryennuste, lumivyöryvaara, Pallas, Pyhä, Ruka, Saariselkä, Ylläs

---