Terveisiä reissusta: kausikämppä vaihtui asuntoautoon

15.02.2015 Vapaalasku.com

Antti Leuku kokeilee koko talven viettämistä asuntoautossa. Tähän asti kaikki on mennyt hienosti.

Kirjoittaja vasemmalla keväällä 2013 Norjassa. Kuva: Mikko Lampinen

Kevät 2013. Saavuimme yötä vasten Norjan Tamokdaleniin.
Allamme oli vuokrattu asuntoauto, joka toimi kotinamme seuraavan kuukauden ympäri Lyngenin niemimaata. Aamun valjettua ympärillämme oli toistakymmentä enemmän tai vähemmän asuinkelpoista autoa.

Näky oli kuin hiihtolehden sivuilta, jossa kuvataan La Graven hiihtopummien talvista elämää karavaanissa. Tunsin oloni oudolla tavalla kotoisaksi. Meininki oli todella aitoa. Rakkaudesta lajiin.

Täksi talveksi kausikämppä Verbieristä on vaihtunut omaan pyörillä kulkevaan pakasterasiaan Itävallassa. Asuinkulut ovat kutistuneet moninkertaisesti. Parkkipaikat ovat tulleet tutuiksi. Häädöiltäkään ei ole vältytty. Karavaanari ei ole kaikkien kaveri.

Elämä on muuttunut askeettiseksi ja ajattomaksi. Pullo punaviiniä ja hyvä kirja iltaisin auttaa internetin vieroitusoireisiin.
Auto lämpiää vaikka saunaksi eikä märistä kamoista ole pelkoa. Ruoanlaitto tuntuu jopa luksukselle auton kaasuliedellä oman kodin sähköhellaan verrattuna.

Vapaus liikkua ja herätä vuorenjuurelta on se paras juttu.

Tilanahtaus, energian ja veden rajallisuus luo suurimmat haasteet arkielämään. Mutta välillä on hyvä muistuttaa itseänsä juuri näiden itsestäänselvyyksien rajallisuudesta.

Asuntoautossa on talven aikana asunut useita laskukavereita, kuvassa Linda paistattelemassa kelejä tammikuussa.

Alkutalvi oli Itävallassa kovin kuiva.

Haikkihommissa.

Lumitilanne on ollut kohtalaisen vaihteleva ja vaikea. Jyrkempiä paikkoja on joutunut varomaan, koska lumipakan pohjalle on jäänyt heikko kerros. Pari viime viikkoa on kuitenkin ollut tosi hyviä, olemme hiihtäneet raivolla Blomqvistin ja Saarimäen seurassa vähän loivempia mestoja.